Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt kahden, jo aikuisen lapsen äiti sekä luultavasti maailman ihanimman miehen vaimo. Sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Lapset asuvat jo omillaan, mutta saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogini on oma päiväkirjani jossa seuraillaan meidän perheen touhuja kodin ja nykyään myös kesäasuntomme parissa, välillä hiukan matkailua asuntoautolla, kissa veijareiden touhuja ja kommelluksia, sekä kirppishöperön löytöjö ja aarteita.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa, kesäkotimme Vallgårdin ensimmäinen osa on rakennettu 1700-luvun puolella ja viimeisin 1920.

Ja niin kuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuusprojekti...ihana sellainen!







sunnuntai 29. toukokuuta 2016

ULKOISTETUT

Täällä päin on ollut todella hieno aurinkoinen ja lämmin sää koko viikonlopun, joten heti aamukahvistä lähtien olemme viettäneet aikamme ulkona. Sisällä ei ole malttanut käydä kuin pikaiset pakolliset tekemiset hoitamassa ja sitten äkkiä takaisin aurinkoon. Lopputuloksena punainen naama ja aurinkoinen mieli : )
Lauantaina haettiin tyttären kanssa muutama kesäkukka lähipuutarhalta, olen tullut siihen tuloksen että kun haen aina kukkasia pikkuhiljaa niin se ei tunnu lompakossa läheskään niin pahalle. Se on niin hyvä huijaus itselle ja toimii monen muunkin hankinnan kohdalla.














Olen niin tykästynyt näihin elämää nähneisiin astioihin missä kukkien kauneus korostuu entisestään pienen rujouden rinnalla.









 Puiden takana on laavu joka on ollut meillä todella ahkerassa käytössä viime syksystä lähtien.





Tällä terassilla tulee vietettyä suurinosa ajasta kun ulkona ollaan, täällä saa olla aivan omassa rauhassa vaikka nakusillaan jos siltä tuntuu. Rakastamme niin tätä omaa rauhaa omalla pihalla, vaikka asummekin aivan asutusalueen reunalla. Aidan takana on näkymät tällaiset...



...onneksemme vieressä on puistoalueeksi merkitty iso alue, siellä ei ketään liiku.

Ja kun kerran säät ovat tällaiset, siirtyy touhut myös pihalle. Hain Raahesta sohvaan kuuluvat nojatuolit ja tuunailin ne alkuun nyt tähän vaaleampaan kuosiin sohvan pariksi.





Löysin netin kautta kankaan joka on juuri täydellinen siihen mielikuvaan mitä hain, täyttä pellavaa, kivan tuntoinen ja tarkoitettu verhoiluun. 


 Nyt mennään hetki näillä sävyillä ja verhoilu vaihtuu kun kyllästytään tähän näkyyn.



 Näissä tunnelmissa toivottelen oikein aurinkoista tulevaa viikkoa!


4 kommenttia:

  1. hahaa, minäkin huijaan itseäni samalla tavalla kesäkukkien kanssa: ripotellen haen ;). Mahtavat ruukkuistutukset sinulla on!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakko, kun alkaa laskemaan miten paljon niihin menee rahaa niin päätä huimaa ;)

      Poista
  2. Kyllä on kau nista! Sisällä ja ulkona! Minäkin haen kukkia pienissä erissä :).

    VastaaPoista