Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt kahden, jo aikuisen lapsen äiti sekä luultavasti maailman ihanimman miehen vaimo. Sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Lapset asuvat jo omillaan, mutta saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogini on oma päiväkirjani jossa seuraillaan meidän perheen touhuja kodin ja nykyään myös kesäasuntomme parissa, välillä hiukan matkailua asuntoautolla, kissa veijareiden touhuja ja kommelluksia, sekä kirppishöperön löytöjö ja aarteita.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa, kesäkotimme Vallgårdin ensimmäinen osa on rakennettu 1700-luvun puolella ja viimeisin 1920.

Ja niin kuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuusprojekti...ihana sellainen!







lauantai 11. maaliskuuta 2017

KAIKENLAISTA

Tässä tulee vähän sekalainen seurakunta kaikenlaisia kuvia mitä on tullut räpsittyä kotoa viime päivinä. Pieniä maalausprojektejakin mukana, sekä kirpparilöytö joka on tullut haalittua joskus mukaan ja on odottanut sopivaa paikkaa kodissamme.


Vanha leivontalauta oli niin kaunis, että päätin keksiä sille jotain käyttöä. Aikansa se on lojunut eteisessä seinää vasten odottamassa sitä käyttöä, nyt nostin sen jo vihdoinkin esille keittiöön. Kyllä se on paikkansa jossain sentään ansainnut, olkoon väliaikaisesti nyt vaikka siinä. Montakin ideaa olisi mielessä, mutta katsotaan tulenko koskaan toteuttamaan.


Joskus sitä onohtaa miten uniikkeja esineitä omasta kotoa löytyykin, kun välillä vaihtaa niiden paikkaa niin esineet pääsevät taas aivan uuteen valoon omissa silmissä.



Meillä on päässyt mummokalsaritkin vaihtelun vuoksi aulanikkunalle roikkumaan. Oma mies ei ole kommentoinut asiaa mitenkään (on ilmeisesti jo tottunut mitä kummallisempiin juttuihin), mutta sitä olen miettinyt mitä mahtaa naapurimme ajatella kun alushousut ovat roikkuneet ikkunassa jo pari viikkoa : )


Aiemmin aulassa ollut pöytä seilaa paikasta toiseen, haluan olla varma siitä että sille ei ole käyttöä ennen kuin panen myyntiin. Sitä en vielä tiedä varmaksi luovunko, maalaanko, kulutanko vai annetaanko olla näin????




Jotain vastaavaa taustaa vasten olisi kyllä todella namu tuollaisenaan, siispä katsotaan ja vielä kerran katsotaan : )

Ruokapöydän kaksi valkoista tuolia sai pintaansa harmaan värin...


Nyt on kaikki tuolit samanvärisi ja näyttää jo paljon paremmalta. Pöydän väri muuttuu kunhan säät sallivat pihalla työskentelyn, muutamia vaihtoehtoja pyörittelen päässä... saas nähdä mitä tuleman pitää.



 Uusi valaisin maalattiin mattamustaksi, nyt se on paljon parempi kun kiilto on pois...


Ja vielä uutta vehreyttä entisen kuolleen tilalle, lankaköynnös on aina vaan yhtä ihana melkein missä vaan.


Meillä jatkuu kynttiläkausi niin pitkään kuin vain pimeää piisaa...




Nyt saunaan ja sitten  jännäämään Putouksen viimeistä jaksoa, mukavaa lauantai iltaa!

4 kommenttia:

  1. Alushousut ikkunassa, ihanat :) . Tuo pikkuinen pöytä on mahottoman kaunis, minulla vähän samantyyppinen oli aikoinaan, meni muutossa myyntiin. Harmi.

    VastaaPoista
  2. Olet kyllä hyvä laittamaan kiertoon tavaroita, minä olen paljon krantumpi, mutta ei pitäisi kiintyä liiaksi materiaan! Sekin on muuten totta, että kun tavaran siirtää uuteen paikkaan, se herää taas uuteen eloon. Paikkojen kierrätystäkin siis kannattaa harrastaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sehän on aivan pakko, muuten hukkuisimme tavaraan. Olen muutenkin vähän sellainen tyyppi jonka mielestä vaihtelu virkistää : )

      Poista