PÖYTÄPROJEKTI

Olen jo muutamaan otteeseen maininnut meidän ruokapöydän vaihdosta, entinen myyty ja "uusi" ostettu Pänikästä ja Piirongista. Malli se mitä olin hakenut, mutta väri aivan karsea. Ennenvanhaan oli tapana että samalla lattiamaalilla maalattiin myös huonekalut, tässä talossa se väri oli kakanruskea. Sinänsä ei väri ihan niin paha ollut, mutta ei vaan millään istunut meille.

Olen pähkäillyt tulevaa väriä, mutta kannen halusin puulle. Arvata saattaa että oikein paksu kiiltävä lattiamaali ei ole mikään helppo poistettava ja olinkin tyytynyt siihen että se työ on mahdollista vasta kun säät sallivat ulos menon. Kansi on kaunis, mutta työ vaativa. Jalkojen väriä ole pähkäillyt harmaan ja mustan välillä.

Jossain vaiheessa tuli mieleen myös vaihtoehto kokonaan uudesta kannesta ja niinpä avasin suuni oikeaan aikaan oikeassa paikassa (kerrankin) : )

Näin meille sitten kotiutui perjantaina Kemistä Asemantorilta uusi pöytälevy. Komea kolmesta paksusta lankusta tehty taso on ollut jonkun pesutason yksi osa, sinänsä hyvää tuuria koska koko oli juuri nappiin. Eli nykyisen pöytämme koko on tasan kaksi metriä x 80 cm, ihan passeli tähän meidän ruokailutilaamme parven alle.

Päätin että maalaan ainakin nyt toistaiseksi jalat harmaalla maalilla tuolien mukaan, katsotaan jos mieli muuttuu niin vaihdetaan sitten väriä. Hauskaa tässä on vielä se, että alkuperänen kansi jätetään tietenkin talteen ja saan siitä tehtyä vaihtokannen maalattuna jos joskus vaihtelua haluaa... kätevää, eikö totta? : )

Pöydän kannen käsittely olikin sitten seuraava pohdinnan aihe. Väri oli todella kaunis, mutta ei oikein sopinut muiden kalusteiden kanssa yhteen. Toivoin että saisin pelkällä kirkkaalla vahalla oikean sävyn, mutta liian harmahtavaksi jäi muiden kalusteiden rinnalla.

Sääli sinänsä, koska oli todella kaunis näin. Mutta ei auttanut, eikun vahan hakuun ja sitten oli se kaikista pelottavin vaihe edessä. Pilaanko kannen vai onko väri onnistunut... todella pelottavaa!!
Ensimmäinen pyyhkäisy ja se on sitten siinä, enään ei voi peruuttaa.

 No, väri siinä nyt on. Hyvä se on, vaikka hiukan harmittaakin alkuperäisen värin katoaminen.

 Näin se istuu paremmin muuhun ympäristöön, aikalailla sama sävy kuin entisessä pöydässämmekin.

Vahaus teki ihanan silkkimäisen pinnan, siltikin aito puuntuntu säilyi. Siinä se nyt on, joskus sitten voi vaihteluksi vaihtaa maalatun tason päälle jos oikein alkaa tekemään mieli vaihtelua : )

Aurinkoista sunnuntaita!