Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt kahden, jo aikuisen lapsen äiti sekä luultavasti maailman ihanimman miehen vaimo. Sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Lapset asuvat jo omillaan, mutta saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogini on oma päiväkirjani jossa seuraillaan meidän perheen touhuja kodin ja nykyään myös kesäasuntomme parissa, välillä hiukan matkailua asuntoautolla, kissa veijareiden touhuja ja kommelluksia, sekä kirppishöperön löytöjö ja aarteita.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa, kesäkotimme Vallgårdin ensimmäinen osa on rakennettu 1700-luvun puolella ja viimeisin 1920.

Ja niin kuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuusprojekti...ihana sellainen!







sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

KEVÄT MUT EI IHAN VIELÄ

Kyllä vaan, kevät fiiliksillä ollaan vaikka vielä ei taida kuitenkaan aivan ajankohtaista ollakaan. Meidän kodissa se lähinnä näkyy mielen virkistymisenä ja hullunmoisella sisustus innolla. Tavarat vaihtelevat paikkaa ja taas on aikamoinen läjä viety pois kirpputorille myyntiin. Kun kasaa myyntiin menevää tavaraa laatikoihin, huomaa hyvin miten oma sisustusmaku on muuttunut. Ne tavarat mitkä ennen oli niin ihania, alkaakin yhtäkkiä tuntumaan ihan typeriltä. Näin tulee varmaan jatkumaan aina, mutta onneksi voimme laittaa tavarat kiertoon ja ilahduttaa niillä jotain toista ihmistä. Niinhän minäkin ilahdun jonkun toisen tavarasta, joka on taas ehkäpä edellisessä kodissa alkanut tuntumaan jo aikansa eläneeltä ; )

Kun vein eilen lahjoituksena osan tavaroista Punaisen Ristin Kontti-kirppikselle, löysin samalla tämän kauniin virkatun peitteen. Näinhän se menee, aina tuppaa löytymään myös kotiin tuotavaa : )


Tuplatalja on löytö Antik Helenistä



 Vanha huovutuslauta on samasta paikasta...


 Kaunis tällaisenaan, mutta taipuu monenmoiseen. Heidi vinkkasi tästä käyttöideasta, ja kaunis on!





 Gemssi seikkailee vielä paikasta toiseen, katsotaan mihin päätyy nyt ollaan tässä.


Portaikon viilausta, vaihteeksi vähän isompaa lamppua kattoon. Jostain syystä minua viehättää tällainen hiukan epäsopiva tyyli tällä kertaa (ja nimenomaan tällä kertaa) : ))










Yksi kevään merkki on halu päästä eroon raihnaisista viherkasveista, kyllä virkeä hyvin voiva kukkanen tuo tullessaan lupauksen tulevasta kesästä.



Päivällä aurinko ja valo ovat niin ihania asioita, mutta kun ilta hämärtyy syttyy kynttilät ja nautimme täysin siemauksin vielä hämyisistä tunnelmista.


Aurinkoista sunnuntaita!

6 kommenttia:

  1. Luopuminen on hyvä taito! Kyllähän se maku muuttuu. Yritänkin siksi olla aina tosi tiukka uuden hankinnan suhteen ja ennakoida, että onko tavara makuani ja aikaa kestävä. Tiukkuus ja niukkuusajattelu kumpuaa kyllä siitäkin, etten jaksa niin hirmuisesti tuota kirpparikierrätysrumbaa enää tehdä. Eli jos ei saa aikaiseksi luopua, ei parane hankkia uuttakaan :). Mutta hyvä kun sinä jaksat!

    VastaaPoista
  2. Ihailen niitä jotka osaavat pysyä linjassaan ja tietää mitä haluaa. Itse olen aina ollut vähän levoton sielu monessakin suhteessa ja niinpä kotimme tyylit ovat vaihtuneet useaan otteeseen. Lisäksi kyllästyn moneen tavaraan ja uutta näkyy aina olevan tarjolla. Luulen että en tule koskaan muuttumaan, joten pakko välillä luopuakin : )

    VastaaPoista
  3. Minäkin pyrin siihen että jostaisn vanhasta luovun jos hankin uutta. Ihan jo tilanpuutteenkin takia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakkohan se on, muuten mikään ei enään näytä miltään kun tavaraa on liikaa. Onneksi myös todellakin kyllästyn helposti entisiin, joten on helpompi luopua. Toki joskus tekee joku tiukkaa, mutta loppujen lopuksi huomaan että en jää kaipaamaan mitään kun se on pois silmistä.

      Poista
  4. Kyllä silmä lepää näissä kuvissa, kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle, kivaltahan se tuntuu jos voin kuvilla ilahduttaa jotain : )

      Poista