Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt kahden, jo aikuisen lapsen äiti sekä luultavasti maailman ihanimman miehen vaimo. Sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Lapset asuvat jo omillaan, mutta saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogini on oma päiväkirjani jossa seuraillaan meidän perheen touhuja kodin ja nykyään myös kesäasuntomme parissa, välillä hiukan matkailua asuntoautolla, kissa veijareiden touhuja ja kommelluksia, sekä kirppishöperön löytöjö ja aarteita.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa, kesäkotimme Vallgårdin ensimmäinen osa on rakennettu 1700-luvun puolella ja viimeisin 1920.

Ja niin kuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuusprojekti...ihana sellainen!







maanantai 22. toukokuuta 2017

JOKO VIHDOINKIN?

Vaikka ihan hellelukemiin ei vieläkään täällä pohjoisessa olla päästy, on siltikin niin ihanaa että aurinko paistaa ja lämpöäkin ollaan saatu jo sen verran että takin uskalsi pois heittää päältä. Auringon innoittmana läksin eilen hakemaan grillikauden avajaisten kunniaksi lähikaupasta kukkasen terassille ja mikä tuuri että satuin juuri paikalle...myyjä laittoi lappua kukkhyllyille jossa ilmoitettiin sen päivän ajan voimassa olevasta tarjouksesta, kaikki kukat -50%. Samassa alkoi kuhina käymään kun naiset villintyivät lappusesta ja niin piti minunkin lähteä hakemaan ostoskärryä jotta saadaan muutama kukkanen lisää kyytiin kotiin viemisiksi : )



Vanha kahvimylly on ostettu kaksi vuotta sitten Limingan kirpparilta, siitä asti odotellut paikkaansa varastossa. Nyt päätin ottaa sen esille, mitäpä iloa siitä varastossakaan on : )




Kestosuosikkeja otin muutaman kärryyn, vaikka mieli olisi tehnyt haalia koko kukkahylly mukaan. Mutta tietoisuus siitä että joudun vielä kuljettelemaan niitä varulta yöksi sisälle, hillitsi ostohaluja kummasti. Mutta ihan selvästi pientä kutkuttavaa tunnetta kukat lisäävät, ehkäpä sittenkin se kesä tulee meillekin!
Lähettänyt klo

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)