Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt kahden, jo aikuisen lapsen äiti sekä luultavasti maailman ihanimman miehen vaimo. Sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Lapset asuvat jo omillaan, mutta saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogini on oma päiväkirjani jossa seuraillaan meidän perheen touhuja kodin ja nykyään myös kesäasuntomme parissa, välillä hiukan matkailua asuntoautolla, kissa veijareiden touhuja ja kommelluksia, sekä kirppishöperön löytöjö ja aarteita.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa, kesäkotimme Vallgårdin ensimmäinen osa on rakennettu 1700-luvun puolella ja viimeisin 1920.

Ja niin kuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuusprojekti...ihana sellainen!







maanantai 8. toukokuuta 2017

EIPÄS JUUPAS EIPÄS...

Kun on tullut venslaktua tuon köökin ja ruokailutilan kanssa jo useampi viikko, niin nyt voisin vihdoinkin sanoa että saattaa riittää nyt vähäksi aikaa sen kanssa huseeraminen (kunnes taas keksin jotain tai mieli muuttuu, sitähän ei koskaan tiedä). Viimeisin asia on ollut matot mikä on mieltä kaivertanut ja nyt sen sitten päätin...räsymatot ovat meidän kodin juttu ainakin alakerrassa, yläkertaan taas oli hamppumatot tosi kivoja vaihteeksi. Niinpä osa jäi ja osan palautin, nyt tuntuu kotoisalle taas ja mieskin on tyytyväinen (ei nimittäin mokoma tykännyt hampuista) : )







Harmaalla lankkulattialla nämä näyttävät tosi kivoilta, kun taas alakerran laattalattia näyttää kivan kotoisalta räsymattoineen. Muistin että varastossa on yksi isompikin versio olemassa ja niinpä sain pöydän alle sen toivotun maton. Kuosi ei ehkä täydellinen, mutta koko sitäkin sopivampi.


 Ja vielä päivän piristys, voisinko olla enään otetumpi kun nuori vävy ehdokas oli ostanut kukan "anopilleen" : ) Näin se muorin sydän sulatetaan, hyvä poika!


 Mukavaa keväistä viikkoa... täällä paistaa vuorotellen aurinko ja välillä sataa lunta!!
Lähettänyt klo

4 kommenttia:

  1. Kukkaiselämää8. toukokuuta 2017 klo 22.46

    Ah, niin kodikasta ja kaunista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Johanna9. toukokuuta 2017 klo 18.09

      Kiitos Satu, jospa tässä osaisi taas vähän aikaa asettua. Miten se tuo mieli tuppaa muuttumaan niin usein...en ymmärrä??? : )

      Poista
  2. jaana9. toukokuuta 2017 klo 11.34

    Mä rakastan noita sun tuoleja ja tapetteja! Matotkin kivoja, itse en tykkää isoista matoista, kun siivoaminen niiden kanssa niin hankalaa. Mulla vaan semmosia postimerkin kokoisia, jotka helppo pujahuttaa portailta. Edelliseen, keittiöjuttuun vielä: aivan ihana yhdistelmä se hylly ja pöytä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Johanna9. toukokuuta 2017 klo 18.13

      Ei meilläkään kyllä pahemmin isoja mattoja ole, nyt vain tuntuu siltä että pöydän alus huutaa jotain alleen. Pienet räsymatot ovst kyllä käteviä, pesenkin ne koneessa tarpeentullen. Keittiön uusi pöytä ja hylly ovat aivan ihania löytöjä, tykkään kuin hullu puurosta molemmista.

      Poista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)