Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt kahden, jo aikuisen lapsen äiti sekä luultavasti maailman ihanimman miehen vaimo. Sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Lapset asuvat jo omillaan, mutta saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogini on oma päiväkirjani jossa seuraillaan meidän perheen touhuja kodin ja nykyään myös kesäasuntomme parissa, välillä hiukan matkailua asuntoautolla, kissa veijareiden touhuja ja kommelluksia, sekä kirppishöperön löytöjö ja aarteita.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa, kesäkotimme Vallgårdin ensimmäinen osa on rakennettu 1700-luvun puolella ja viimeisin 1920.

Ja niin kuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuusprojekti...ihana sellainen!







sunnuntai 28. tammikuuta 2018

HÄMMENTELYÄ

Kotona ei tapahdu niin yhtikäs mitään, siitäkin huolimatta että tulossa oleva kevät ja valon lisääntyminen onkin saanut mielen virkeäksi. Kodin hämmentäminen ei vaan ole yhtään kiinnostanut vaikka ihania tapettajakin olisi valmiina odottamassa tolkkua laittajaa. Miehellä omat puuhastelut autotallissa, joten apujakaan ei oikein ole ollut tarjolla. Kuvassa näkyvä projekti liittyy tähän hänen puuhailuunsa, mutta pidänpä vielä tämän aivan hys hys salaisuutena ; )


Jonkin asteinen tavaraähky meinaa taas vaivata ja tekisi mieli heivata kaikki pikkukrääsä pois ja alkaa alusta... mutta, miten se tuntuu niin ylitsepääsemättömän vaivalloiselle ajatukselle. Salaa haaveilen jostain ihanasta mummonmökistä ja pienemmistä neliöistä jotta samalla saisin tehdä suurinventaarion. Hah... se jääkööt vielä toistaiseksi haaveeksi, emme me mihinkään ole lähdössä!



Yritin ottaa muutamia kuvia kodista, jos vaikka sen voimalla jonkinsortin innostus saataisiin aikaiseksi.



 Ihana vanha henkari on löytö Tarinat-kaupasta.









 Jospa tämä kaappihullun uusi kaappi toisi vähän jotain potkua...




Kaappi on ostettu jo kuukausia sitten Antik Helenistä, mutta vasta jokin aika sitten se saapui meille ja onkin pojottanut keskellä aulaa odottamassa siirtoa omalle paikalleen. No tänään se siirrettiin ja nyt yksi ylimääräinen lipasto taas pönöttää keskellä aulaa ; ) Niin että sellaista ähkyilyä täällä harrastetaan!
Tänään lähden ajelemaan Vaasaan työmatkalle, samalla käväisen tutustumassa kaupunkiin ja luultavimmin myös sen antiikkitarjontaan. Tiistain paluumatkalla käväisen Kokkolassa Heidiä moikkaamassa Antik Helenissä, jospa se innostus kodin hämmentelyyn lähtisi tästä.

Mukavaa sunnuntaita!

7 kommenttia:

  1. No innostus tarttui ainakin tänne näistä kuvistasi:) Niin ihastuttavan kaapin oletkin löytänyt♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tartuta tännekin, plääh 😝 Vaikka miksipä sitä aina pitäiskään tehdä mitään myllerryksiä??

      Poista
  2. Kauniita löytöjä. Minä olen huono tekemään tälläisia löytöjä, kun mielestäni taitaa nykyään olla harvoin kirppareilla vanhoja tavaroita. En tiedä mistä se johtuu. KOtona on mulla muutamia vanhoja isovanhempien tavaroita, joita olen halunnut säilyttää muistona. JOskus ovat esillä, mutta jotain on varaston kätköissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, joskus vähän ärsyttääkin että myydään jotain muka vanhana esineenä ja kyseessä on oikeasti uusvanha tavara. En tiedä onko se tahallista höynäytystä vaiko tietämättömyyttä, mutta tarkkana saa olla. Toki jos jokin miellyttää silmää, en tiedä sitten onko sillä väliä.
      Parhaimpia aarteita ovat omasta suvusta tulleet ihanuudet, niitä kannattaa vaalia!

      Poista
  3. Voi minä en muuttaisi teillä mitään!! Enkä vähentäisi tavaraakaan! Kaikki niin täydellistä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten sitä ite turtuu ja kyllästyy, kiitos kauniista sanoista! ☺️

      Poista
  4. Voi, niin tuttu tunne, ihan kun olisin lukenut itsestäni.
    Nyt kun valonmäärä alkaa lisääntymään ja kevät alkaa raottamaan verhoaan, alkaa meikäläinenkin heräämään, silloin yleensä huusholli saa kyytiä suursiivouksen kera.
    Kuinka ihanaa sitten taasen on huokaista hetki ja ihastella aikaansaannoksiaan:)
    Nyt on tämä odotteluvaihe meneillään, jännityksellä katson, koska se touhunpuuska alkaa:)
    Ihanaa kevään alkua sinulle ihanien puuhastelujen parissa!
    T: -Satuli- Puuhastellessa blogista

    VastaaPoista