Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt kahden, jo aikuisen lapsen äiti sekä luultavasti maailman ihanimman miehen vaimo. Sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Lapset asuvat jo omillaan, mutta saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogini on oma päiväkirjani jossa seuraillaan meidän perheen touhuja kodin ja nykyään myös kesäasuntomme parissa, välillä hiukan matkailua asuntoautolla, kissa veijareiden touhuja ja kommelluksia, sekä kirppishöperön löytöjö ja aarteita.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa, kesäkotimme Vallgårdin ensimmäinen osa on rakennettu 1700-luvun puolella ja viimeisin 1920.

Ja niin kuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuusprojekti...ihana sellainen!







sunnuntai 29. heinäkuuta 2018

MATKA JATKUU RAUMALLE

Billnäsin antiikin parista suuntasimme auton keulan kohti Raumaa. Tämä on kaupunki jossa ei ole tullut koskaan käytyä, nyt oli jo aika käydä tutustumassa Vanhaan Raumaan. Suunnitelmissahan oli alunperin että olisimme poikenneet Porin asuntomessuilla kun liputkin olisi ollut, mutta emme sitten viitsineetkään sinne ruuhkaan lähteä. Asuntoauton kanssa on parasta se, että mitään pitäviä suunnitelmia ei tarvitse olla vaan matkata voi aivan mihin lystää kun ei tarvitse majoittumista sen koommin miettiä. Yövyimme siis tällä kertaa Rauman kauniilla leirintäalueella : )


Laivoissa oli ravintoloita jotka nyt jäivät väliin pizzan himossa, kävimme herkuttelemassa uimarannalla olevassa pizzeriassa.













Legoista rekennettu pienoismalli oli hauska.




Poroholmassa oli kaunista mutta ahdasta... alueelle otetaan aivan liikaa ja lähekkäin majoittujia. Me onneksi saatiin kutakuinkin hyvä paikka ja uni maistui. Lähdimme aamulla tutustumaan vanhaan kaupunkiin...




Poikkesimme antiikkiliikkeessä...





 Mies löysi uuden heilankin tältä visiitiltä : )





 Kirpparillakin käytiin...




















 Kaupunkijunalla olisi päässyt leirintäpaikalta kaupunkiin, mutta se jäi nyt väliin.




Ihania kapeita kujia ja rakennuksia, täällä voi melkein tuntea millaista elämä oli ennen.




 Keskustassa on pieni vanha hautausmaa sekä kappelin kiviset rauniot...











Tästä sitä on joskus kaupunkilaiset hakeneet vetensä.




 Mokomakin letukka... : ))



Kuvia tuli jälleen laitettua mahdottomasti, mutta omaa matkapäiväkirjaani varten haluan muistoja mahdollisimman paljon. Kiva jos näistä joku muukin saa iloa!

Täältä matkamme jatkui samalle päivälle Isokyröön, siitä lisää seuraavassa postauksessa.
Lähettänyt klo

2 kommenttia:

  1. Keekis30. heinäkuuta 2018 klo 16.22

    Oi, vanha Rauma on supersuloinen! Kävittekö Kerttu Horilan kotiateljeessa, tuo miehesi "uusihan" on hänen ihania töitään ;) joita löytyy pitkin kaupunkia mm joesta useampi lady juuri uimasilleen heittäytymässä. Mainio taiteilija ja kiva ihminen.
    Kiitos Isokyrön leirintä-vinkkauksesta, en ollut moisesta tiennytkään. Pitääpä nyt 'eläketummuna' ottaa kohteeksi joku viikonloppu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Johanna30. heinäkuuta 2018 klo 21.01

      Kaunis kaupunki, mutta hiukan liian kiireellä tuli vietettyä aikaa... helteessä ei vaan jaksanut. Nyt kyllä harmittaa ja nolottaa että emme olleet perehtyneet tarkemmin nähtävyyksiin, olisi ollut ihana nähdä enemmänkin taiteilijan teoksia. Kiitos vinkistä, jospa joskus tulisi käytyä uudestaan Raumalla. Jos menette Isoonkyröön, niin vinkki leiripaikoista... siellä perällä on nämä paremmat paikat 😀

      Poista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)