KAKSI IHANAA VIIKKOA

Tämän kesän loma poikkesi monesta muusta aiemmasta ja syynä siihen oli tietysti rakas ihana kesätorppamme Vallgård. Poikkesi sillä että nyt emme malttaneet reissata tämän enempää vaikka alla olisikin ollut keväällä hankittu uusi asuntoautomme, toki mies on omia kalastusreissujaan tehnyt ja vielä tullaan jossain käymäänkin. Aiemmin kerrotun matkamme jälkeen olimme yhden viikon kotona kestitsemässä ihania vieraita, mutta heti heidän lähdettyä suuntasimme takaisin torpalle Pohjanmaalle. Olin päättänyt viettää siellä koko loppulomani ja niinpä ajelimme herraskaisesti sinne kahdella autolla koska miehellä loma loppui viikkoa aiemmin.

Voi mikä nautinto tämä kaksi viikkoinen, ei mitään kiirettä ja etenkään ajatus kotiin paluusta ei painanut mieltä! Saimme todella paljon remppa-asioita eteenpäin, mutta siitäkin huolimatta myös levähdimme ja teimme pieniä päivämatkoja lähiseuduille. Ympärillä on monta paikkaa mihin on helppo lähteä, mm. Vaasa, Pietarsaari, Kokkola ja lukuisat pienet idylliset kylät, museot, tonttulat, merenranta uimapaikat ym.

Jospa aloittaisin tämän kaksiviikkoisen piha-aidasta. En osannut odottaa sen valmistumista tälle kesälle, mutta niin vaan rakas siippani yllätti ja ryhtyi toimeen ilman mitään vaimon vaateita 😀
Siitä tuli kaunis ja näin oma tontti tuntuu enemmän omalta vaikka viereinen museo ei nyt aivan liki kiinni olekaan.

Ensin heinäseipäiden maahan tulevat kärjet hiillostettiin tulen kanssa jotta ne kestävät pidempään upotettuna. Sitten pystytolppien pystytys ja armoton pähkäily miten aitaa lähdetään rakentamaan.

Siitä se alkoi valmistumaan... välillä päiväkahvit jäätelöä mansikoiden kera, taas jaksaa.

Miehen touhutessa aidan kimpussa, minä aloitin omenapuutarhan siistimisoperaation aina sillä välin kun apuani ei kaivattu. Puut ovat varmasti sata vuotiaita ja olleet vuosia hoitamatta. Kuivia oksia, katkennutta vartta sekä villiintynyttä risukasaa niiden juurella... töitä riittää varmasti useammaksi kesäksi näiden kanssa, mutta urhoollisesti ne vaan jaksaa tehdä omenoita vaikka välttämättä en niitä edes kaipaisi.

Tällä kertaa tuli kuvattua torppaa takapihan omenapuutarhaltakin päin katsottuna, joka kerta sydän on pakahtua onnesta kun taloa katselee. Haaveet ovat käyneet toteen, meidän rakas kesäpaikka 1700-luvulta 💓

 Ja niin saatiin aita tehtyä yhden päivän aikana, noin sata heinäseivästä tähän tarvittiin.

Kyllä tätä sitten pitikin ihastella joka kulmalta ja välillä ikkunastakin, tulipahan taas niin onnellinen olo tästäkin mieheni aikaansaannoksesta 💓

Sää oli näiden viikkojen aikana mitä mahtavin ja lämpimät hämärtyvät illat saivat meidät kukkumaan pihalla vaikka kuinka myöhään. Tunnelma muuttuu sitä mukaan kun aurinko laskee.

Lähestyvä syksy tuo samalla myös hiukan haikeutta ilmaan, mutta vielä on onneksi aikaa nauttia monet ihanat hetket täällä ennen talven tuloa.