Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt kahden, jo aikuisen lapsen äiti sekä luultavasti maailman ihanimman miehen vaimo. Sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Lapset asuvat jo omillaan, mutta saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogini on oma päiväkirjani jossa seuraillaan meidän perheen touhuja kodin ja nykyään myös kesäasuntomme parissa, välillä hiukan matkailua asuntoautolla, kissa veijareiden touhuja ja kommelluksia, sekä kirppishöperön löytöjö ja aarteita.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa, kesäkotimme Vallgårdin ensimmäinen osa on rakennettu 1700-luvun puolella ja viimeisin 1920.

Ja niin kuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuusprojekti...ihana sellainen!







keskiviikko 4. syyskuuta 2019

PIENTÄ MUTTA KÄTEVÄÄ

Torpan keittiö täydentyi tuiki tarpeellisella hyllyllä, nyt on jauhot ja ryynit saatavilla kun kokataan. En halunnut tähän mitään kaappia, ainakaan toistaiseksi... jos ei sitten eteen tule jotain aivan upeaa renginkaappia tms. Nyt mennään tällä, minusta on oikein kiva pitää kauniita lasipurkkeja näkösälläkin.







Pikkuhiljaa pala palalta meidän pieni punainen tupa muuttuu meidän näköiseksi ja sitäkin rakkaammaksi. Melkein toivoisin että se ei koskaan olisi valmis, tämä vaihe on niin mukavaa ja inspiroivaa. Mutta onneksi taitaa olla niin että puuhaa riittää vielä pitkäksi aikaa ja aletaan sitten alusta jos meinaa liian valmiiksi tulla 😀



Jotta ette nyt aivan luulisi että täällä vain raadetaan, niin kyllä täällä osataan ottaa rennostikin... nauttia tunnelmista ja jouten olosta.



Näissä tunnelmissa tällä kertaa, ylihuomenna mennään taas!

Ai niin PS.
MARIA! Olen lukenyt ihanan kommenttisi, kiitos siitä 💓 Onnistuin kännykällä säheltämään viestisi roskakoriin vahingossa, kyllä harmitti mutta mennyttä mikä mennyttä.
Lähettänyt klo

8 kommenttia:

  1. Onneli Winter4. syyskuuta 2019 klo 19.30

    Vanhat lasipurkit on ihania ja kun hyötykäyttää niin ne ovatkin arjen taidetta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Johanna4. syyskuuta 2019 klo 19.47

      Ne on ihania ja todellakin sitä arjen taidetta. Mökki käytössä vielä jopa käytännöllisiä, pysyy ruoat suojassa jos sattuisi joku hiirulainen sisälle tulemaan. Koputetaan puuta... ei ole tähän asti näkynyt, toivottavasti ei jatkossakaan.

      Poista
  2. Maria7. syyskuuta 2019 klo 16.24

    Kaunista ja ihanan tunnelmallista!
    Ps sellaista sattuu Johanna ☺
    Mutta kiva jos ilahduit. Minä aina odotan uusia juttujasi ja kuviasi💚

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Johanna9. syyskuuta 2019 klo 19.07

      Se on kiva kuulla että voin ilahduttaa kuvilla muitakin! Tiedän että niitä on täällä varmasti jonkun mielestä aivan liikaakin, mutta en malta olla niitä tänne laittamattakaan. Kiitos taas kivasta kommentista ❤️

      Poista
  3. Mamma A.7. syyskuuta 2019 klo 19.08

    Ihanan tunnelmallisia kuvia ja tuo karvainen kaveri on ymmärtänyt elämästä jotain erittäin olennaista:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Johanna9. syyskuuta 2019 klo 19.11

      Kiitos, torpalla tunnelma on jotain erityistä. Sitä yritän saada kuviin mukaan, kiva jos se välittyy muillekin.
      Meidän kissat kyllä osaavat ottaa rennosti ihan missä vaan, ei sillä väliä että me palvelijat joudumme välillä hyppimään yli ja antamaan tilaa laiskottelijoille 😺

      Poista
  4. Kukkaiselämää8. syyskuuta 2019 klo 11.29

    Onpa kotoisaa ja kaunista!

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)