VIELÄ HETKI

Syksy on tullut ja pian alkaa olla lähellä se hetki kun laitamme Vallgårdin taas talveksi uinumaan. Haikeaa, mutta kun ilmat tarpeeksi viilenevät alkaa olla myös helpompi hyväksyä tämä luopuminen. Onneksi se on vain väliaikaista ja uusi kesä tulee taas!
Mutta ihan vielä ei ole eron aika, nautin täysillä vielä sen mitä pystyn. Sitten on talvi aikaa taas haaveilla ja suunnitella ensi kesän juttuja, ajattelin myös että aloitan leikekirjan tekemisen kesätorppamme vaiheista. Näillä eväillä selvitään ikävästä kevääseen saakka.

Viime perjantaina torpalle mennessä oli aika vilpoisen tuntoista sisällä, yhdeksän astetta. Vaatii jo hiukan erilaista asennoitumista mökkeilyyn kuin kesällä. Mutta kun torppa saatiin lämmitettyä, oli tunnelma sitäkin suloisempi. Sitä tunnelmaa mikä näissä ikivanhoissa taloissa on, ei kyllä millään opilla saa muualta. Sen tietävät kaikki jotka ovat rakastuneet näihin vanhuksiin, toiset taas sitten ehkä pitävät aivan hurahtaneena 💓

Voisin vain istua ja ihailla torpan ruutuikkunoita tunti tolkulla, niistä avautuvia maisemia ja maalaistunnelmaa. Nautin sen jokaisesta vinosta katosta ja lattiasta, kuluneista ovista sekä kupruilevista pinkopahveista. Niissä näkyy eletty elämä, kaikkea sitä rakastan. Olisi niin mielenkiintoista päästä näkemään aikakoneella miltä torppa ja sen pihapiiri ovat näyttäneet 1700-luvulla kun se on ollut aivan uusi, millaisia asukkaita siellä on ollut ja miten siellä on eletty.

Monia vaiheita on ennättänyt yli 200:ssa vuodessa olla. Taloa on laajennettu, siellä on ollut kantakievari, täällä on yöpynyt sotilaita, onhan näillä alueilla aika sotaisa historia takana. Onpa ullakolta viety iso asearkkukin museoon näytille näiltä historian ajoilta. Se onkin aivan oma tarinansa, siitä kerron lisää toiste. 1920-luvulla talossa on toiminut myös posti, siitä muistona yksi paikattu ovi jossa on ollut reikä tätä toimintaa varten.

Joskus kerron hiukan enemmän talon historiasta, toiveissa olisi saada mahdollisimman paljon lisää tietoa menneistä ajoista
Viimeisimpien vakituisten asukkaiden elämäntarinat ovat aika hyvin tiedossa, sieltä muistona mm. nämä ihanat Annan kutomat räsymatot joita on talossa tallessa useita.

Tänä kesänä on tullut jo muutamia kylän asukkaita ja naapureita tutuiksi, onkin hyvin rauhoittavaa jättää torppa valvovien silmien alle talveksi. Meidät on otettu kivasti vastaan ja toivonkin kovasti että pääsemme tutustumaan vielä lisää.

Tänä kesänä olemme saaneet paljon muutakin aikaiseksi, iso asia on ollut saada myös kissat mukaan kesän viettoon kesäkotiimme. Molemmat ovat onneksi ottaneet Vallgårdin hyvin omaksi paikakseen, mutta autoon meno on yhä hiukan tympeää kummankin karvakuonon mielestä.

Vielä emme kuitenkaan sanoneet hyvästejä tälle kaudelle, vielä nautitaan hetki!