Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt kahden, jo aikuisen lapsen äiti sekä luultavasti maailman ihanimman miehen vaimo. Sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Lapset asuvat jo omillaan, mutta saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogini on oma päiväkirjani jossa seuraillaan meidän perheen touhuja kodin ja nykyään myös kesäasuntomme parissa, välillä hiukan matkailua asuntoautolla, kissa veijareiden touhuja ja kommelluksia, sekä kirppishöperön löytöjö ja aarteita.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa, kesäkotimme Vallgårdin ensimmäinen osa on rakennettu 1700-luvun puolella ja viimeisin 1920.

Ja niin kuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuusprojekti...ihana sellainen!







tiistai 24. marraskuuta 2020

NÄMÄKIN VALMISTUI

Tämän vuoden saavutuksia kakkoskodilla oli myös ullakkotilojen sisustaminen sekä sauna. Syksyllä teimme vielä pikahuollon varastosta löytyneille ikkunapokille ja saimmekin yllättävän pienellä hommalla toiset ikkunat talon alakertaan. Kylläpä loppui veto ikkunoista kun tilkimme raot pellavalla ja teippasimme ne niin kuin vanhoissa taloissa on tapana tehdä. Samalla kesäkoti aivan kuin muuttui ihan oikeaksi taloksi, enpä ollutkaan tuota aikaisemmin ajatellut mikä muutos tuokin on.

Mutta nyt taas kuvapläjäys näistä tiloista ja kohta päästään jo kirimään ajankohtaisempiin aiheisiin.

Vintti oli tässä vaiheessa ostettaessa, edeltäjä oli laittanut kipsilevyt seiniin ja paneelit kattoihin. Kumpikaan näistä ei aivan minun mieleeni, mutta tuntui turhalta alkaa poistamaan tehtyä. Kurkkasimme levyjen taakse sen verran samalla kun katolta korjattiin pieni vuoto ja siellä ei onneksi näyttäisi olevan mitään hämminkiä. Eihän kipsilevyt vanhaan taloon kuulu, ehkäpä joskus sitten vaihdammekin sopivampaan mutta mennään nyt näillä muutama vuosi eteenpäin. Paneelissa ei muuta vikaa, kuin että itse olisin laittanut helmiponttia tai lautakaton. Pinkopahvituskin voisi olla vaihtoehto, mutta ei nyt.



Viimeisen huonekuvan huone odottaa ensi kesää, hiukan turha huone ja pimeäkin. Mutta suunnitelma sille on ja tiedän että tästä saadaan hyvä tila vielä. Keskimmäinen huone sai tapetit ja maalia ylleen, kyllä muutos on taas melkoinen. Alla avattu seinä, koko vinttitilakin on hirttä. Lehdistä päätellen kattolyhty on tehty vuonna -36, näyttää olleen tapetoitukin tämä huone joka on varmasti toiminut kesähuoneena niin kuin ennen vanhaan monesti oli tapana. Jatkamme perinnettä ja ullakko onkin meillä vain kesäkäytössä, tällä hetkellä siis kylmillään. Normaalisti meillä tietysti on koko talo ollut kylmillään talvet, mutta nyt meillä on onni olla yhä täällä.





Ylös mennään toisen uloskäynnin eteisestä, kauniit, jyrkät ja kapeat portaat. Olemmekin joutuneet osan kalusteista purkamaan kuljetusta varten ja kasaamaan ne uudestaan ylhäällä. Onpa tältä ullakolta viety ikkunan kautta valtava sotakirstukin museoon, ullakolle se on viety siihen aikaan kun portaat ovat olleet eri paikassa. Tätä eteistä ei ole ollut ja harmikseen meillä ei ole toistaiseksi tietoa missä portaat ovat olleet.


Tapetti oli alkujaan hankittu alas tupaan, mutta mielen muututtua päätin käyttää sen vinttihuoneeseen.






Ja tältä siellä nyt näyttää...















Viimeinen huone toistaiseksi on vain siivottu ja sisustettu, ensi kesänä värjään katon saman väriseksi kuin keskimmäisessäkin huoneessa ja lattia saa myös kauniin beigenruskean sävyn.
















Iltojen hämärtyessä tunnelma on taas toinen, ihaninta oli kiivetä vintille kuuntelemaan sateen ropinaa.














Oli suuri ilo saada tänä kesänä jo vieraitakin nukkumaan yläkertaan, luulen että he viihtyivät.

Pihalla oleva sauna oli myös yksi kohde kesällä, muutos sielläkin pienellä työllä on aikamoinen. Toki jäi vielä kesken, mutta nyt voi jo sanoa että siellä on ihanaa saunoa. Sauna on yli 200-vuotta vanha hirsirakennus joka on entinen savusauna. Rakennuksessa on sauna puoli ja aitta/varasto, johon joskus olisi tarkoitus tehdä kesäaitta vieraille tai vaikkapa itsellekin. Siellä on upeat hirret ja komeat lattialankut sekä katto valmiina, myös pienelle ikkunalle on valmis paikka. Eli aivan siivoamalla ja laittamalla ikkunan, tästä saadaan ihana nukkumapaikka tehtyä.


Ovet ovat ihanan matalat, meidän saunaan mennään aina nöyränä kumartaen 😀 Saunan ovesta mies irrotti rumat paneelit pois, ovi täytyy vielä maalata keltaiseksi niin kuin se on ollutkin.



Sisäpuoli jää totta kai entiselleen, paikoillaan on yhä vanha tukkilukkokin. 
Sauna on entisen omistajan aikana modernisoitu siihen muotoon että tila on jaettu kahden hengen löylytilaksi, pesuhuoneeksi jossa on wc-pönttö ja lavuaari sekä pukuhuoneeksi missä on liitäntä pesukoneelle. Seinät oli paneloitu, mutta pukuhuone on jätetty hirsipinnalle sekä uusi muurattu tiiliseinä on näkyvissä, lattialla muovimatto ja katto paneelia. Paneelit olivat vaaleat puun väriset, ne vaihtoivat väriä tummemmiksi. Alkuun olin harmissani että sauna oli tehty näinkin hienoksi, mutta nyt kun täällä ollaan oltu enemmän niin olen todella tyytyväinen siitä että peseytyminen ja pyykkihuolto on näinkin sujuvaa. Sisälle tulee kylmä vesi niin kuin sisällekin, helpottaa kyllä todella paljon sekin.

Muutokset mitä olemme tehneet, alkoi siitä että mies irrotti paneelit saunan seinältä ja komeat hirret otettiin esiin. Pintaan laitettiin Uulan Ilona hiukan helpottamaan puhdistusta ja suojaamaan pintaa. Väri ei muuttunut onneksi, vaan säilyi aikalailla ennallaan.




Että tällaista!! 😂












Muita kuvia ei nyt ole saunasta, mutta jätetäänpä ne odottamaan ensi kesää kun saadaan kaikki valmiiksi.




Varastossa oli sisäikkunat pinossa, joita olimme luulleet niin huonokuntoisiksi että niistä ei ikkunoita enään saisi. Yllätys oli että suht pienellä vaivalla niistä tuli kuitenkin ihan käyttökelpoiset ja sisällä lämpeni kummasti.











Pientä palapelihommaa oli löytää oikeat pokat oikeaan paikkaan, mutta siinä ne nyt on!
Pitkin kesää on myös siivoiltu varastoja ja viety sieltä roskaa kaatopaikalle. Kaikenlaista jännää sieltä aina joukosta löytyy, korillinen vanhoja tapettejakin ja säilytettyjä pinkopahvin palasia.








Vanha kivimankeli purettiin osiin, näistä olisi ajatus tehdä jonkinlaista pöytää jos saamme tehtyä joskus tähän tilaan kesäkeittiön. Suunnitelmia pitää olla, se on sitten eri asia milloin ne toteutetaan!

2 kommenttia:

  1. Kaunista maalaisidylliä! On teillä ollut sielläkin remontoimista, mutta teiltähän se käy!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, täällä on aivan ihana olla! Kyllä täällä puuhaa riittää, se on hyvä sillä emme osaisi vaan olla.

      Poista