Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt kahden, jo aikuisen lapsen äiti sekä luultavasti maailman ihanimman miehen vaimo. Sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Lapset asuvat jo omillaan, mutta saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogini on oma päiväkirjani jossa seuraillaan meidän perheen touhuja kodin ja nykyään myös kesäasuntomme parissa, välillä hiukan matkailua asuntoautolla, kissa veijareiden touhuja ja kommelluksia, sekä kirppishöperön löytöjö ja aarteita.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa, kesäkotimme Vallgårdin ensimmäinen osa on rakennettu 1700-luvun puolella ja viimeisin 1920.

Ja niin kuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuusprojekti...ihana sellainen!







tiistai 9. marraskuuta 2010

"VAPAALLA"

Olen saanut nauttia jo kokonaista neljä päivää "vapaista" ja  jotain jopa saanut aikaiseksikin! Lauantaina vietin päiväni Antiikkimessuilla, josta teinkin ihania löytöjä. Tässäpä kuvia niistä:

                                                    Ihana wanha vaaka


Ompelukoneenjaloista tehty lasikannellinen pöytä
Öljylamppu sekä tarjotin
Matkalaukkuja joitä löytyi enemmänkin

Lisäksi mukaan lähti vanhoja tyynyliinoja, kakkumuotteja, vanhoja valokuvia, sekä tämä:

Wanha komuuti löysi paikkansa tuulikaapista joka odottelikin sopivaa pöytää ikkunan alle. Kaappi sai heti pienen tekstin sille sopivalle paikalle!
Myös vanha puinen laatikko missä kukka on, löytyi messuilta


Illalla sitten kävimme treffeillä oman ukko-kullan kanssa! Söimme ja joimme hyvin ulkona ja kävimme katsomassa pukin polttoa joen rannalla. Siitä on tullut meillä täällä Kajaanissa jo perinne pyhäinpäivälle useamman vuoden ajalta. Oljista tai risuista tehty pukki kelluskelee jalustallaan viikon ajan linnanraunioiden kupeessa joessa ja sitten se poltetaan siihen kuuluvien seremonioiden lomassa. Tanssia ja mystistä musiikkia sekä paljon tulta... aika jännää!

Kun pääsimme kotiin, sytyttelimme kynttilöitä ja nautimme jouten olosta...





                                              
                                                    ...niin teki Arttukin





Sunnuntai olikin sitten tapetointi päivä



Maanataina sisusteltiin ja juostiin asioilla...


Vielä kun saisi maalattua nuo karmean väriset ikkunan pielet!

Tänään tiistaina sitten olenkin ollut tietokoneen ääressä päivän ja valmistellut tulevaa Sofian Tuvan nettiputiikkia sekä päivitellyt välillä blogi-sivuja. Ulkona meillä näyttää tänään tältä...

Tietyömaa on jyllännyt kohdallamme jo kuudetta viikkoa... argh!



Mukavaa päivän jatkoa kaikille!

4 kommenttia:

  1. Kauniita kuvia, paljon ihanaa katseltavaa :)

    VastaaPoista
  2. Kissan huulet on niin södet :)

    Arttu ei sitten ole kiinnostunut palavasta kynttilästä...?
    Teillä on niin tunnelmallinen ja kaunis koti.
    Ja puotisi lienee elämys.

    On jäänyt muuten kertomatta miten löysin blogisi.
    Luin siis yhtenä iltan jonkun toisen sisustusblogia
    ( jonne menin jostain toisen blogista jne) ja siellä oli linkki runoon Oppimisesta blogissasi, sen myötä sitten pikaisesti luin kaikki postauksesi ja loput tiedätkin;)
    Runo kolahti ajankohtaisuudessaan ja todella tässä on opittavaa armollisuudessa itselleen..

    t. Onnin mami

    VastaaPoista
  3. Näinhän se menee... ihania blogeja löytyy pilvin pimein toisten blogien kautta, tekisi mieli käydä kurkkaamassa niitä kaikkia. Harmi että aika ei aina tahdo siihen riittää, mutta uskokaa vaan että käyn säännölliseti teidän blogeissanne. Kommentoinnit vain tahtovat jäädä kiireessä laittamatta monesti. Kyllä vaan olen saamaa mieltä Onnin mamin kanssa, Artsin huulet ovat hurmaavat;). Olin alkuun sitä mieltä kun kissa meille tuli, että hän on aivan näyttelijä Otto Kanervan näköinen ( Koti Kadun Jaakon ). Nyt olen sitä mieltä että ehkä meidän oma Artsi on sittenkin "komeampi"! Kynttilöitä on toki vahdittava koko ajan, mutta Arttu ei mene monesti pöydille. Mimmi kissan häntä oli kerran tulessa, joten kokemusta on siitäkin!

    VastaaPoista
  4. Ihanat löydöt teit!! Mietin itsekin tuota vaakaa, mutta jäi mietinnän asteelle ;)
    Tapetti on mielettömän kaunis!
    Ja voi että, Arttu osaa olla sitten SÖPÖ!!!

    VastaaPoista