Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt kahden, jo aikuisen lapsen äiti sekä luultavasti maailman ihanimman miehen vaimo. Sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Lapset asuvat jo omillaan, mutta saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogini on oma päiväkirjani jossa seuraillaan meidän perheen touhuja kodin parissa, välillä hiukan matkailua asuntoautolla, kissa veijareiden touhuja ja kommelluksia, sekä kirppishöperön löytöjö ja aarteita.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa. Ja niinkuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuus projekti...ihana sellainen!







tiistai 1. maaliskuuta 2011

KIERRÄTYS AARTEITA JA REMPPAA

Kävinpäs pitkästä aikaa tutkimassa kierrätyskeskus Entringin valikoimaa, löytyisikö sieltä jotain aarteita ja löytyihän sieltä!
Vanhat kirjat ovat vain jostain syystä minusta niin ihania sisustuselementtejä ja kaunistavat hyllyjen ilmettä kivasti.  Luettua niitä ei varmasti  koskaan tule, mutta kauniita ovat.


Kevät huuma jatkuu vieläkin tapettien merkeissä kotosalla, pitäisi löytää sopivat tuonne yläkerran uuteen huoneeseen. Sinne ei vielä ole päätöstä tehty, mutta  löysin kyllä aika kivan vaihtoehdon ruokailutilaan. Tuota taidan vielä tässä joskus seinään täräyttää...
Se kyllä tarkoittaa sitä, että myös keittiön puolen seinät menisivät uusiksi, mutta onneksi ne eivät tarvitse kuin pari rullaa uutta tapettia tai vähän maalia pintaan.
(Tämä osa tekstistä oli muuten ehdottomasti kielletty sinulta ukkoseni, tiedän että käyt täällä blogissani!!)


 Näin yläkerran huone kuitenkin edistyy pikkuhiljaa, lautalattia asennettuna ja höyrysulkuja niittailtu kattoon ja seiniin.


Kävimme viikonloppuna ostamassa eräästä remonttikohteesta puisia peiliovia karmeineen. Ne olisi tarkoitus maalata joskus sitten kun intoa ja puhtia siihen löytyy. Saamme vaihdettua "uudet" ovet joka huoneeseen. En ole oikein noiden 50-luvun vaneriovien ystävä ja näistä saamme tehtyä sopivasti vanhan oloiset maalaamalla ne.

Tämä seinä jää luultavasti lautapinnalle, maalaamme vain sen.


Vielä työtä riittää muutamiksi illoiksi ja viikonlopuiksikin.


Artturi oli ihmeissään uudesta tilasta kotonamme, tämähän oli ennen kiellettyä aluetta. Joka seinä ja nurkka piti tutkia ja haistella, samalla vienosti naukuen.


Näissä merkeissä jatkamme kevät huumaamme täällä Lehtikankaalla ja Tuvalla taas on uudet kujeet meneillään. Saimmekin tänään ison lastin kaikkea uutta kivaa ja olemme purkaneet Emmin kanssa laatikoista toinen toistaan ihanampia uutuuksia. Niistä lisää seuraavassa postauksessa, kunhan saan otettua kuvia niistä huomenna.



1 kommentti: