Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt kahden, jo aikuisen lapsen äiti sekä luultavasti maailman ihanimman miehen vaimo. Sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Lapset asuvat jo omillaan, mutta saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogini on oma päiväkirjani jossa seuraillaan meidän perheen touhuja kodin ja nykyään myös kesäasuntomme parissa, välillä hiukan matkailua asuntoautolla, kissa veijareiden touhuja ja kommelluksia, sekä kirppishöperön löytöjö ja aarteita.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa, kesäkotimme Vallgårdin ensimmäinen osa on rakennettu 1700-luvun puolella ja viimeisin 1920.

Ja niin kuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuusprojekti...ihana sellainen!







keskiviikko 9. maaliskuuta 2011

KUKKIA SIELLÄ KUKKIA TÄÄLLÄ

Jostain syystä tuo aurinko saa minut hullaantumaan myös enemmän kukkiin ja pieni puutarhuri kokelas herää talvihorroksestaan. Uusia täytyy saada lisää ja hankkia hoidettavaksi... joskus siinä menestyn, joskus taas en. Mitään siemenistä kasvatusta en harrasta, vaan ihan valmiita hankin ja yritän kovasti niitä hengissä pitää.


Tämän kaverin nappasin kirppiksen hyllyltä mukaan. Hauska kukka.... nukkuu yöt lehdet supussa ja aamulla taas herää virkeänä auringonpaisteeseen.
Kuka tietää tämän kukan nimen??



Tämän hentoisen kaunottaren ostin Liisalta Kukkakontista, Pitsiköynnöshän se taisi olla nimeltään. Tämän haluaisin saada menestymään, kuivua ei kuulema saa kertaakaan. Siinäpä haastetta!



Ostin myös Harsokukkaa, tarkoituksena on antaa sen kuivua ja jatkaa elämää sellaisenaan sitten. Ei ollut muuten koskaan aiemmin tullut mieleen, että jo harsokukka pelkästään on aika kaunis kimppu. Tämä idea tuli eräästä toisesta blogista, nyt vain en kuollaksenikaan muista kenen. Mutta kiitos ideasta kuuluu hänelle!


 Armaani taas muisti minua jopa kahdella kukkapaketilla naistenpäivänä, isot halit hänelle!!


Miniorkidea sai paikkansa maitokannusta, se oli söpö juuri siinä!


Näissä merkeissä toivotan teille oikein aurinkoista keskiviikko päivää!

Ps. Saimme jälleen eilen uutuuksia Tuvalle, mm. nämä tulitikut...
Laitan myöhemmin lisää kuvia ja päivittelen nettikauppaa.



Lähettänyt klo

2 kommenttia:

  1. Kirsi9. maaliskuuta 2011 klo 11.08

    Kauniita kukkasia=)Minulla on violetti versio tuosta ensimmäisestä kasvista ja onnenapila nimellä olen sen hankkinut,se on sitkeä kasvi,talvella kuihdutti kaikki lehdet,mutta nyt on taas täydessä kukoistuksessa,kasvia on helppo jakaa mullanvaihdon yhteydessä,siinä on semmoset "puikulajuuret",jotka voi pätkiä ja tökätä multaan.Kovasti kukkii valoisalla paikalla=)

    VastaaPoista
  2. Johanna9. maaliskuuta 2011 klo 11.52

    Kiitos Kirsi tiedosta, minulla oli jotenkin sellainen aavistus tuosta kukan nimestä ja sehän se oli... Onnenapila. Toivottavasti se olisi nimensä mukainen kasvi.

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)