Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt kahden, jo aikuisen lapsen äiti sekä luultavasti maailman ihanimman miehen vaimo. Sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Lapset asuvat jo omillaan, mutta saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogini on oma päiväkirjani jossa seuraillaan meidän perheen touhuja kodin ja nykyään myös kesäasuntomme parissa, välillä hiukan matkailua asuntoautolla, kissa veijareiden touhuja ja kommelluksia, sekä kirppishöperön löytöjö ja aarteita.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa, kesäkotimme Vallgårdin ensimmäinen osa on rakennettu 1700-luvun puolella ja viimeisin 1920.

Ja niin kuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuusprojekti...ihana sellainen!







tiistai 8. maaliskuuta 2011

RUNO NAISEN ELÄMÄSTÄ

Hei keikki ihanaiset naiset, hyvää naistenpäivää!
Löysin tämän runon netistä ja sen haluan teidän kanssanne jakaa...


Runo, jonka nimi pitäisi olla "Naisen elämää" ellei se olisi niin klisee


On viikon pahin päivä aina mulla,

se, kun mun täytyy tuomiolle tulla.

Kun avaan vessan oven – ah, niin raskaan!

ja näen vaa’an tuijottavan vastaan.

Ei auta itku, mene urhoisesti!

Mut koitan olla ihan kevyesti…



Aagh, kolmesataa grammaa lisää, kuolen!

Miks pitänyt en syömisistä huolen?

Vai menkkoja jos lähestyä taidan?

Tai vaikuttaisko paksu kangas paidan...?

Nyt täytyy loppuviikko tarkka olla!

Ja kaikki herkut pois vaan suosiolla!



Niin, tiedämmehän: nykymuoti määrää

ain kauneusihannetta ihan väärää,

ja ahtautua samaan muottiin hoikkaan

ei pidä jokaisen – ja eikä voikaan!

Joo niin, mut reisiläskit nämä tästä

mä tahdon kauas siitä höllymästä!



On siinä epäilyllä pieni sija,

se vaaka onko hirmuhallitsija,

vai lempee kansan isä, joka ohjaa

vain siksi, ettei itsellä oo pohjaa.

Mut siitä kuitenkaan ei kukaan tingi,

se että meillä varmasti on kingi.



Ei kuningatar? kuiskaa feministi.

No, jopas pahan kysymyksen pisti –

mut kuitenkin, jos ajattelet vaakaa:

sen kanssa ystävyyskin on niin raakaa,

ja kaiken sanoo suoraan, teknisesti,

siis mieshän se on ihan ilmeisesti!



Se ilmapuntari on myöskin aimo,

kas, puntarille sille kun käy vaimo,

niin lukema sen suoraan ilmoittaapi,

mies ukkosta vai hyvää tuulta saapi.

Huh, kellä oisi mahtavampaa valtaa,

kuin ihmevärkki tää saa palvojaltaan?


-Elina Nuutinen-


                                                             

2 kommenttia:

  1. Voi mikä runo!!!! ;D

    Ihanaista naistenpäivää! ♥

    VastaaPoista
  2. Ihanaa tasapainoilua ! Itsekin toisenlasia vaakakuppeja pohdiskelin blogissani tänään ;)
    Kaunista ja kevyttä naistenjuhlaa sinullekin !

    VastaaPoista