LUPAAN OLLA KILTTI...

Saamistani joululahjoista päätellen olen kait sitten ollut juuri sopivan kiltti ja lupaan olla jatkossakin... no ainakin yritän sitä kovasti!!
En usko enään joulupukkiin, mutta toisten ilahduttamiseen uskon ja haluan sitä iloa jakaa aina mahdollisuuksien mukaan muulloinkin kuin jouluna. Annan uuden vuoden lupauksen, ainakin yksi hyvä teko päivässä... sellainen joka vain ilahduttaa jotakin henkilöä ja saa hymyn kasvoille. Se voi olla vain pieni ystävällinen ele toista kohtaan, ei sen tarvitse olla suurta eikä varsinkaan kallista... vain pieni huomion osoitus toista kohtaan. Sitä voi jakaa aivan ilmaiseksi kotona läheisilleen, omille ystävilleen, sukulaisille, vanhemmille, asiakkaille tai vaikkapa vain tuntemattomalle vastaantulijalle... siitä se oikea ja aito hyvä mieli tulee, pienestä hymystä tai ystävällisestä teosta!

Joulu nyt sitten kuitenkin tuntuu olevan sitä lahjojen antamisen ja saamisen aikaa, eikä se oikeastaan ole niinkään hullumpi juttu näin kerran vuodessa vaikka se ei toki tärkeintä olekaan. Mutta kukapa voisi kieltää, etteikö ei ole mukavaa aukoa ihania paketteja kerran vuodessa, toki vähemmänkin niitä riittäisi.
Haluan kiittää näistä ihanuuksista teitä kaikki rakkaat, oma armastukseni, siskoni, äitini, isäni, anoppini

Näytän teille muutaman saamani lahja ihanuuden...

Siskoni taitaa alkaa tuntemaan minut oikein kunnolla, tykkään!!! Vanha valokuvakehys kuvineen on Helsinkiläisestä liikkeestä Götan Maailma joka myy omaperäistä antiikkia (kuva edessä on käyntikortti), tänne haluan joskus päästä ehdottomasti!

Täältä se löysi oman paikkansa vierashuoneen kaapin päältä...

Samalla muutama muukin tavara siirtyi muualta tänne.

Äitini kanssa olimme syksyllä Taimin ja Tarvikkeen asiakasillassa ja sieltäpä nämä ihanuudet sitten jostain kumman syystä päätyivät joululahjapakettiin omalle tyttärelle. Voi äiti rakas... aina kun ihastelin ääneen jotain, huomasin kyllä kun ne vaivihkaa sujahtivat ostoskoriisi!! Näinpä katsoin paremmaksi  lopettaa jo hyvissä ajoin tuon liiallisen ihastelun ääneen : )

Taitaa olla Vaalan antiikkikirpparilta tämä tarjoiluastia... voi ÄITI, tiedät mistä tykkään!!

Ja jos en ole aivan väärässä, ovat karamellit Puolan tuliaisia... ongelma vain on siinä että näitä ei raaski aukaista.

Ja kun tämä joulu on myös sitä antamisen aikaa, niin hyvällä omallatunnolla päätin hankkia miehelleni uudet hifi-laitteet kotiin : )

No varmasti tulee ensimmäisenä mieleen että joopa joo, kenellehän tuo oli tarkoitettu. Mutta uskokaa tai älkää, kyllä hän tykkäsi, ratio pauhaa keittiössä aamusta iltaan. Arttukin kuunteli ihmeissään, että mitäs kumman pikku-ukkoja tuonne laatikon sisään on piilotettu. Radio toimii täysin ja ääni on mitä mainioin.

Toinen omaakin mieltä lämmittävä lahja armaalleni oli tämä viini-cooleri. Eiköhän tällekin joskus käyttöä keksitä, onhan kohta uuden vuoden juhlat edessä.

Löytö jälleen antiikkiliike Antigue-Housesta.

Samalla vielä pari pikkulahjaa samaisesta liikkeestä, hih... itselle... olen ollut niin kamalan kiltti : )

Kannu sopi niin täydellisesti näiden kanssa yhteen...

Näinpä tuli taas esiteltyä joitain aarteita, mutta...

olisin onnellinen myös aivan vain siitä, että saisimme elää onnellisina ja terveinä aivan tavallista elämää. Maailma on täynnä materiaa ja tunnustan... olen ehkä vähän myös turhan perso sitä kaikkea kaunista keräämään ympärilleni, mutta sellainen minä olen. En käytä rahaa ravintoloihin, tupakkaan enkä viinaan, emme matkustele, enkä laita rakennekynsiä saati ripsiä ja vaatteisiin ym. rahaa menee juuri sen verran kuin on pakko välillä laittaa. Minun intohimoni on koti ja olen valinnut sen itselleni tärkeimmäksi, näinpä myös hankintani tahtovat kohdistua eniten sinne. Rakastan tehdä löytöjä kirppareilta, antiikkiliikkeistä ja näinpä nämä aarteeni eivät monestikaan maksa maltaita. Toki välillä saatan hurahtaa johonkin hiukan kalliinpaankin hankintaan, mutta sitten säästän jostain muusta. Tämä on intohimoni ja olen tyytyväinen siihen että en tuota tällä harrastuksellani kenellekään mitään pahaa, vain mieheni välillä pyörittelee silmiään ja nyökyttelee muka ymmärtäväisenä hyväksynnän hankinnoilleni.

Palailen jälleen ruudun ääreen, kun jotain kertomisen aihetta löytyy.
Kuulumisiin...