MYÖHÄSSÄ, MUTTA EHTIIHÄN TUOTA

Jouluksi ostettu pieni joulukaktus päätti kukkia hiukan jälkijunassa, mutta kaunis se on näin joulun jälkeenkin. Minulle aivan uusi tuttavuus, saas nähdä viihtyykö meillä pitkään. Jouluruusu eli taas aikansa ja tapansa mukaan ei valitettavasti jouluun saakka jaksanut meitä ilahduttaa, tai ei ainakaan enään miellyttänyt minun silmääni.

Tämä monen päivän vapaa alkaa jo välillä tuntumaan jopa hiukan pitkästyttävältä, kun on tottunut olemaan töissä pitkiä päiviä ja ilman lomia. Torstaina kävin kyllä yhden päivän muistelemassa miltä se työnteko tuntuu välillä, mutta perjantaina jatkettiin sitten kattoon syljeskelyä : ) Olisihan sitä kotona tietysti tekemistä, jotain järkevääkin... mutta ehtiihän tuota myöhemminkin.
Mitään ihmeempiä emme ole siis touhunneet, mutta ehkäpä tämä tekee terää välillä... olla vaan, saa poltella kynttilöitä aamusta iltaan ja nauttia tekemättömyydestä. Sen verran eilen astuin mökistä ulos, että kävin ostamassa täydennystä kynttilävarastoon ja käväisin yhdessä vaatekaupassa katsomassa ale tarjontaa. Jotain tuli hankittua paljous alennuksesta töihin päälle pantavaa, kun on nuo entiset ryököt päässeet kutistumaan jostain syystä... tarttis tehdä kyllä jotain asialle ennenkuin on myöhäistä.
Eiköhän sitä näillä kynttilöillä taas jonkin aikaa pärjäillä, ainakin vapaapäivien yli.

Olen jotain pientä hienosäätöä tehnyt vierashuoneessa, mutta en mitään suurempia. Verho viritystä kokeilin pikkuikkunaan aivan vaan nastoilla kiinnittäen, siinäpä saa olla siihen saakka kunnes keksin jonkin muun ratkaisun. Halusin verhon joka saa olla puolihuolimattomasti rennolla otteella ripustettuna ikkunassa.

Joululahjaksi saadun vanhan valokuvakehyksen myötä innostuin laittamaan muitakin vanhoja kuvia esille.

Ei mitään sukulaisia, aivan vaan tuntemattomia henkilöitä ruottinmaalta... löytöjä Vaalan kirpparilta.

Uudelle lintuhäkille piti myös järjestellä tilaa jostain ja näinpä se päätyi yläkerran aulassa olevan kaapin päälle. Hiukan jo pelkäsin että löytyykö sille mitään järkevää paikkaa kodistamme, mutta löytyihän se kuitenkin kun aikansa pyöritteli.

 Kaapin päällä olleet matkalaukut siirtyivät pöydän alle.

Vihreät nojatuolit jotka aikoinaan löysin kirpparilta Sofian Tuvalle, ovat nyt täällä aulassa. Tuolit ja niiden kangas on just niin minun lempparit, mutta katti mokoma on saanut aikaiseksi jotain tuhojaan... argh!! Tietää kyllä että ei saa koskea tuoleihin, mutta aina kun on vauhti päällä ja silmä välttää käy hän ohimennen  raapaisemassa tuolia ja katsoo muikeana korvat luimussa että huomasiko kukaan. No eipä tätä enään pysty olemaan huomaamatta... mokomakin ihana villipeto : )

Näin suuria on täällä saatu aikaiseksi, välillä maataan ja taas syödään. Jatkamme samaan malliin vielä nämä kolme päivää ja sitten taas arki koittaa täysillä... tiedän jo valmiiksi, että kyllä se sitten loma tuntuisi jälleen mukavalle. Mutta eipä ajatella vielä tulevaa, nautitaan vaan ja odotellaan vuoden vaihtumista.