Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt kahden, jo aikuisen lapsen äiti sekä luultavasti maailman ihanimman miehen vaimo. Sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Lapset asuvat jo omillaan, mutta saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogini on oma päiväkirjani jossa seuraillaan meidän perheen touhuja kodin ja nykyään myös kesäasuntomme parissa, välillä hiukan matkailua asuntoautolla, kissa veijareiden touhuja ja kommelluksia, sekä kirppishöperön löytöjö ja aarteita.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa, kesäkotimme Vallgårdin ensimmäinen osa on rakennettu 1700-luvun puolella ja viimeisin 1920.

Ja niin kuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuusprojekti...ihana sellainen!







keskiviikko 13. heinäkuuta 2016

KESÄ, LOMA, KUKKASET JA TURHAUTUNEISUUS

Ainakin lomasäät ovat olleet kohdillaan tällä viikolla, nyt kun vain osaisi nauttia niistä. Pieni levottomuus meinaa kalvaa mieltä, olen näköjään tottunut liikkumaan ja paikoilleen asettuminen tekee olon hiukan turhautuneeksi. Huomenna kyllä teen asialle jotain, jotain tekemistä on keksittävä jottei päivät aivan valuisi hukkaan...vai voiko niin edes sanoa?
Turhautunut olen myös kukkien kohtaloon! Osa pihan kukista on kärsinyt viime viikon rankoista sateista, kaiken lisäksi yhteen asetelmaan pesiytyi inhottavia vihreitä toukkia ja tuhosivat koko komeuden. Margetta lillui märässä mullassa niin, että mädätti juurensa kokonaan. Tässä yksi oksa pelastettuna maljakkoon. Kosmoskukka kasvattaa varttaan hiukan liiankin pitkäksi ja senhän tietää miten vesisateessa sitten käy.



Jotain hyvääkin...luonnosta löytyy monenlaista kukkaa taas maljakoihin ja niitä tuleekin poimittua maljakoihin harvase päivä aina sitä mukaan kun entiset kuihtuvat.



Sohvan verhoilu pitäisi tehdä loppuun, mutta kun ei malttaisi auringonpaisteella viettää aikaa sisälläkään. On tämä lomailu harvinaisen vaikeaa, onneksi on vielä kiva matka edessä miehen kanssa Ruotsin puolelle ensi viikolla! Perjantaina olisi tarjolla Vaalassa kylätapahtumaa, mutta sen taidan jättää väliin tällä kertaa. Viime viikon antiikkianti riittää nyt ja ensi viikolla sitä on taas tarjolla varmasti yltäkylläisesti, joten mitään suurempaa hinkua ei tällä kertaa ole tuonne suuntaan. Taitaapa täällä Oulussakin olla rompepäivät viikonloppuna jos oikein tuska tulee : ) Kokkolassa käväisen varmasti vielä jossain välissä loman aikana, joten jos oikein alkaa miettimään niin eihän tässä pitäisi tuskailla ollenkaan loman "tylsyyttä".
Yhtä projektia hiukan mallailin eteisen seinään, aloitus odottaa vain sopivan vireää mielentilaa : )


Sain tänään lisää isompia ja parempia lehtiä, ehkäpä aloitan homman jo jopa huomenna?? Tai sitten en... jatkan töllistelyä ja mietin mitä tekisin, tai jos vain opettelisin nauttimaan joutenolosta!! : )
Näissä mietteissä täällä lomaa vietellään, huomenna parempi päivä??!!

2 kommenttia:

  1. Ihan puhut kuin minun suullani, samanlainen levoton ja turhautunut olo on täälläkin!
    Jos pitää koko päivä olla "VAAN" kotona, on se minulle kauhistus ja tylsää.
    Isäntä aamulla kerkeää tuskin viimeistä suupalaa haukata, kun minä olen jo tuli hännän alla hoputtamassa että nyt mennään :-) Kun hän sitten kysyy että ai minne, niin en minä tiedä, jonnekin on vaan päästävä. Yleensä kirpputoreille. Kun sitten teen jonkun ihanan löydön, niin olen muutaman päivän tyytyväinen, mutta sitten se levottomuus iskee taas....
    Olen sisustanut meille omasta mielestäni oikein kauniin kodin, mutta jatkuvasti täältä on päästävä jonnekin.
    Kai minä sitten etsin jotain aarretta ja se pistää liikkeelle. Monta pientä aarretta olen jo löytänyt. Pitää muistaa nauttia ja olla kiitollinen.
    Hyvää lomaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toinen levotonsielu löytyi sitten sieltä, on tämäkin kummallista. Aina pitäisi olla muka jotain ohjelmaa, muuten tuntuu kuin aika valuisi hukkaan.

      Poista