Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt kahden, jo aikuisen lapsen äiti sekä luultavasti maailman ihanimman miehen vaimo. Sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Lapset asuvat jo omillaan, mutta saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogini on oma päiväkirjani jossa seuraillaan meidän perheen touhuja kodin parissa, välillä hiukan matkailua asuntoautolla, kissa veijareiden touhuja ja kommelluksia, sekä kirppishöperön löytöjö ja aarteita.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa. Ja niinkuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuus projekti...ihana sellainen!







sunnuntai 8. tammikuuta 2017

VIELÄHÄN SITÄ EHTII

Miehen tuoma amaryllis päätti pysytellä visusti nupulla koko joulun ja vielä uuden vuoden vaihteenkin, mutta kun päätti nuppunsa aukaista vihdoinkin niin näky on kyllä komea ja vieläpä niin oikean värinen! Onneksi se on valkoinen, en välttämättä olisi enään halunnut joulunpunaista kukkaa kotiimme. On se vaan niin jännä miten heti tammikuun vaihduttua alkaa ajatukset jo kummasti suuntautumaan kevääseen... ihan niinkuin se muka olisi jo hyvinkin lähellä : )




Kynttilöitä meillä poltellaan edelleen samaan tahtiin, eli melkein aina.


 Viikonlopun kiireetön aamu onkin paras hetki viikossa, kun saa sytyttää kynttilät ja lukea lehtiä kaikessa rauhassa kahvikupposen ääressä.


Joulukoristeet on keräilty pois eilisen päivän aikana, lukuunottamatta kuusta joka saa lähtöpassit tänään. Pienet havut saavat olla vielä, minun puolestani voivat koristaa kotia näin talvella siinä missä kesäkukatkin kesällä.








Kaksi hyasinteista kukkii vielä kauniisti, onneksi nekin ovat valkoisia eivätkä näytä liian jouluisilta.


Vanha rautakattila oli kiva löytö Tornion kirpparilta ennen joulua, oivallinen astia kukille kuten myös alla oleva puinen tiinukin...



Auringon myötä alkaa taas tuntua siltä, että pikkuhiljaa voisi alkaa heräilemään jonkinsortin talvihorroksesta. Valolla näyttää olevan minun vireystasooni todella suuri vaikutus, sen huomaa aina siinä vaiheessa kun ykskaks tunnet olevasi taas elossa ; )

Mukavaa sunnuntaita kaikille sinne ruutujen taakse!

2 kommenttia:

  1. Ihana tuo sohva ja muutenkin näyttää niin kauniilta. Tajusin, että meillähän on noita tiinuja vaikka kuinka, mutten ollut ajatellutkaan, että kukat niissä näyttäisivät noin kivoilta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sohva onkin aarteeni, vanha löytö Oulun antiikkimessuilta. Minunkin tiinuni oli ollut varastossa jo kauan, tämä oli taas niitä oivalluksia mitä yhtäkkiä tulee päähän ja aivan ilmaiseki : )

      Poista