Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt kahden, jo aikuisen lapsen äiti sekä luultavasti maailman ihanimman miehen vaimo. Sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Lapset asuvat jo omillaan, mutta saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogini on oma päiväkirjani jossa seuraillaan meidän perheen touhuja kodin ja nykyään myös kesäasuntomme parissa, välillä hiukan matkailua asuntoautolla, kissa veijareiden touhuja ja kommelluksia, sekä kirppishöperön löytöjö ja aarteita.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa, kesäkotimme Vallgårdin ensimmäinen osa on rakennettu 1700-luvun puolella ja viimeisin 1920.

Ja niin kuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuusprojekti...ihana sellainen!







keskiviikko 12. kesäkuuta 2019

VERANNAN REMPPAA

Laitetaanpa heti perään postausta viime viikonlopun maalaushommista kesätorpalla. Sain puuhastella jälleen omassa rauhassa miehen ollessa vieläkin kalareissuillansa, (ai kauheeta, voiko noin sanoa?), mutta kyllä te naiset varmaan ymmärrätte... ilman minkäänlaista toisen huomioonottamista, eli oma vapaus kaikessa 😀 Samahan koskee tottakai toisinkin päin, hiukan vaimolomaa miehellekin!
Mutta tuo nyt oli aivan sivuseikka, asia mitä tulin tänne kertomaan liittyy tosiaankin pääsisäänkäynnin verannan maalaukseen.
Sen värimaailma kun ei oikein ollut minun makuuni, niin eipä siinä muuta kuin uutta väriä pintaan. Muuta kunnostamista ei oikeastaan tarvinnut kuin seinien ja sivulaatikoiden sutiminen, lattian ja katonkin halusin jättää omaan vanhaan patinoituneeseen tilaan. En halua tehdä tästä liian sliipattua, vaan pienet epäkohdat saavat näkyä ja olla. Eikä rahaakaan ole tarkoitus laittaa ylettömiä tähän projektiin, toki torppa pidetään kunnossa mitä se vaatii. Ehkäpä ulko-ovet ja ikkunat sitä vaativatkin, mutta katsotaan miten asian korjaamme ja milloin... emme ainakaa tilaa uusia ikkunatehtaalta! : ))

Tässä ensin kuvaa ennen maalauksen ja sitten jälkeen, aika muutos pienellä vaivalla!














Harmi että nämä alkukesän puidenkukinnat menevät niin vauhdilla ohi, edellisen viikonlopun omenankukat olivat jo kuihtuneet, samoin tuomen... mutta nyt olivat vuorossa syreenit. Ja kylläpä olivatkin kauniita ja se huumaava tuoksu on mitä ihanin, kauniita myös maljakossa.



Ennätin myös maalauksen lisäksi nauttia lämpimästä säästä pihalla ja jopa hiukan ruskettua. Myös ompelukone surisi ja verhoja valmistui molempiin eteisiin ja pikkupala jäljellä olevaa ruutukangasta muuntui salusiineiksi.





Kissat ovat kyllä ottaneet kivasti Vallgårdin omaksi paikakseen myös, joten perjantaina mennään taas!

2 kommenttia:

  1. Tämä muutos oli ihan ehdottomasti tekemisen arvoinen! Nykyiset sävyt sopivat mielestäni paljon paremmin vanhan torpan henkeen. Hyvä sinä! Ja ymmärrän oikein hyvin, että kalareissuja tarvitaan - molempien kannalta ;).

    VastaaPoista