Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt kahden, jo aikuisen lapsen äiti sekä luultavasti maailman ihanimman miehen vaimo. Sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Lapset asuvat jo omillaan, mutta saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogini on oma päiväkirjani jossa seuraillaan meidän perheen touhuja kodin ja nykyään myös kesäasuntomme parissa, välillä hiukan matkailua asuntoautolla, kissa veijareiden touhuja ja kommelluksia, sekä kirppishöperön löytöjö ja aarteita.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa, kesäkotimme Vallgårdin ensimmäinen osa on rakennettu 1700-luvun puolella ja viimeisin 1920.

Ja niin kuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuusprojekti...ihana sellainen!







keskiviikko 8. elokuuta 2018

JAAKON PÄIVÄT PIETARSAARESSA

Heinäkuu mennä hurahti ja viimeinen lomaviikko oli meneillään kuun loppupuolella. Mies oli jo palannut arkeen ja minusta tuntui siltä kuin omakin loma olisi jo loppu sen myötä, niinpä oli keksittävä jotain että loma tuntuisi vielä lomalta.
Edellinen postaus olikin kertomus vallan mukavasta tyttöjen reissusta Kalixissa, mutta seuraava päivä oli melkeinpä yhtä mukava taas eri suunnassa. Hurauttelin aamusta Pietarsaareen, samalla reissulla kävin katsomassa paria mökkivaihtoehtoa. Niistä ei nyt tässä vaiheessa sen enempää, mutta Jaakon Päivä tapahtuma tarjosi kaikkea muuta kivaa. Kaupungissa oli hulinaa ja sille päivälle sattui olemaan avoimet ovet Skatan vanhassakaupungissa. Tämä tarkoitti sitä että aivan luvan kanssa pääsi kurkistelemaan ihanien vanhojen talojen pihoille. Kaikkiin pihakuviin olen kysynyt luvan julkaisuun, enkä ihmettele yhtään että suurella ylpeydellä näitä idyllejä haluaakin näyttää myös muille.






































Monta pihaa jäi näkemättäkin, aika ei riittänyt ja armoton helle vei voimat kesken matkan. Mutta poikkesin kuitenkin ennen lähtöä antiikkikaupassa ja poistuin yhtä peiliä rikkaampana ; )

Skatan on todella idyllinen ja kaunis kaupunginosa, täällä tuntuu aivan siltä kuin tekisi matkan ajassa taaksepäin. Olen aina ihmetellyt miten tällaisissa paikoissa laskeutuu aivan erityinen hiljaisuus vaikka ollaan keskellä kaupunkia, tuntuu kuin elettäisiin aikaa jolloin ei ollut vielä olemassakaan tätä kauheaa melusaastetta mitä joudumme kuuntelemaan koko ajan. Sitä kuvittelee että näissä ihanissa vanhoissa taloissa asuu erittäin onnellisia ja kiireettömiä ihmisiä... pitääköhän se paikkansa? : )

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti