UNELMISTA TULI TOTTA

Joskus ne unelmat toteutuu, joskus ei. Tällä kertaa toteutui vaikka en vielä jokuaika sitten edes tiennyt unelmoivani tällaisesta : )) Kaikki lähti liikkeelle keväällä kun työmatkoilla ajellessa ihailin pieniä mummonmökkejä maaseuduilla ja kaikesta siitä rauhasta mikä siellä vallitsee.

Sitten aloin miettimään että miksipä en hommaisi sellaista itselle, kaipaan välillä niin rauhaa ja pois kaupungista. Siitä alkoi armoton mökkien katselu ja aika monta kävin katsomassakin. Kaikissa oli jotain kivaa myös jokaisessa jotain ei niin kivaa, ei ollut helppoa ei!!! Työjärjestys meni näin, minä kävin ensin katsastamassa mökit ja jos se yhtään oli kiinnostava, niin sitten kävimme vielä uudelleen miehen kanssa koska hän ymmärtää vielä paremmin talojen kunnosta jotain kuin minä. Hyviä vaihtoehtoja oli useampikin, mutta ei kuitenkaan sitä mikä olisi saanut tekemään päätöksen. Yksi vaihtoehto on kuitenkin ollut hyvin vahvoilla koko kesän, mutta se oli jopa niin rauhallisessa piilossa että mietin uskallanko siellä olla koskaan yksin öitä ; ) Koska tämä hanke on ollut enemmän minun, niin on pakko myös ajatella että tulen viettämään siellä välillä myös varmasti itsekseni aikaa.

Sitten laajensin reviiriä ja tadam, tätä oli aivan pakko lähteä katsomaan!! Niin siinä sitten kävi että tällä viikolla tehtiin kaupat ja olen onnellinen Vallgårdin omistaja : ))

Torpan ensimmäinen osa (vasen pääty jossa on tupa) on rakennettu 1700-luvulla, myöhemmin 1800-luvulla siihen on liitetty seuraavat huoneet jossa on kamarit, väihuone ja keittiö, viimeisin osa on oikeassa päädyssä oleva pieni eteinen. Tämä on rekennettu 1920, ainoa osa joka ei ole tehty hirrestä.

Lähin naapuri joka näkyy taustalla, toimii museona. Toki tämä on pieni reilun 2000 asukkaan maalaiskylä, joten saman hiekkatien varrella on muutamia taloja... en siis ole yksin ja uskallan varmasti olla täällä yötäkin ilman miestä ; )

Erikoisten ikkunoiden takaa eteisestä löytyy portaat jotka vievät ullakolle...

...joka on noin kymmenen vuotta sitten rakennettu tähän muotoon. Hiukan keskeneräiseksi jäänyt ja tulee jäämään vielä aluksi meidänkin käytössä. Paneudun ensin alakerran tiloihin jotka ovat ne käytetyimmät tilat. Ylhäällä toki sisustan sen verran, että sinne on kiva vieraiden tulla yöpymään.

Ikävä yllätys oli että myyjä oli jättänyt kaiken roinan taloon vaikka niin ei ollut puhe, suurin osa on kaatopaikka tavaraa ja ei niin minua miellyttäviä retrokalusteita. Onneksi nämä kalusteet tulee hakemaan eräs sen alan kauppias pois, säästyn niiden kulettelulta. Jotain käyttökelpoista ja ehkäpä aarteitakin saatan kuitenkin vielä löytää lisää kunhan pääsen penkomaan kunnolla pihalla olevat varastot. Tämä saa jäädä ja räsymatot ovat tottakai ihania ja kuuluvat näin vanhaan taloon.

Alakerta on kuitenkin mihin sormet syyhyäisivät jo päästä käsiksi, mutta se saa jäädä suosiolla ensi kevääseen. Nyt lähinnä raivataan romut pois ja viedään omia tilalle, sitten onkin koko talvi aikaa kypsytellä ajatuksia miten torpasta tehdään oman näköinen. Näihin taisin rakastua ensimmäiseksi...

...sitten näihin...

...seuraavaksi varmaan ikkunoihin...

...ja kattoon...

...sekä moneen muuhun asiaan...

Iso plussa on myös sähköt ja kesävesi, tästä en osannut edes unelmoida... sisävessa! Puuhaa tulee riittämään niin sisällä kuin ulkonakin, mutta samalla myös niin paljon mahdollisuuksia. Pikkuhiljaa tästä muodostuu varmasti meille hyvin rakas paikka ja täällä saamme viettää kesiä monen aika upean paikkakunnan lähettyvillä missä historia on lähempänä kuin meillä täällä Oulussa.

Tänne saa tehtyä upean kesäkeittiön... sitten joskus.

Kun olin tehnyt torstaina kaupat, kannoin sisälle yhden autolastin tavaraa, keittelin kahvit ja tein ajatuksissani pieniä suunnitelmia tulevaan...

Pari pöytähankintaa noukin matkalla kyytiin, tästä se lähtee.

 Nyt tietää taas miksi huomenna on lähdettävä töihin. Mukavaa sunnuntaita!