Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt kahden, jo aikuisen lapsen äiti sekä luultavasti maailman ihanimman miehen vaimo. Sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Lapset asuvat jo omillaan, mutta saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogini on oma päiväkirjani jossa seuraillaan meidän perheen touhuja kodin ja nykyään myös kesäasuntomme parissa, välillä hiukan matkailua asuntoautolla, kissa veijareiden touhuja ja kommelluksia, sekä kirppishöperön löytöjö ja aarteita.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa, kesäkotimme Vallgårdin ensimmäinen osa on rakennettu 1700-luvun puolella ja viimeisin 1920.

Ja niin kuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuusprojekti...ihana sellainen!







maanantai 23. syyskuuta 2019

VIELÄ HETKI

Syksy on tullut ja pian alkaa olla lähellä se hetki kun laitamme Vallgårdin taas talveksi uinumaan. Haikeaa, mutta kun ilmat tarpeeksi viilenevät alkaa olla myös helpompi hyväksyä tämä luopuminen. Onneksi se on vain väliaikaista ja uusi kesä tulee taas!
Mutta ihan vielä ei ole eron aika, nautin täysillä vielä sen mitä pystyn. Sitten on talvi aikaa taas haaveilla ja suunnitella ensi kesän juttuja, ajattelin myös että aloitan leikekirjan tekemisen kesätorppamme vaiheista. Näillä eväillä selvitään ikävästä kevääseen saakka.

Viime perjantaina torpalle mennessä oli aika vilpoisen tuntoista sisällä, yhdeksän astetta. Vaatii jo hiukan erilaista asennoitumista mökkeilyyn kuin kesällä. Mutta kun torppa saatiin lämmitettyä, oli tunnelma sitäkin suloisempi. Sitä tunnelmaa mikä näissä ikivanhoissa taloissa on, ei kyllä millään opilla saa muualta. Sen tietävät kaikki jotka ovat rakastuneet näihin vanhuksiin, toiset taas sitten ehkä pitävät aivan hurahtaneena 💓


Voisin vain istua ja ihailla torpan ruutuikkunoita tunti tolkulla, niistä avautuvia maisemia ja maalaistunnelmaa. Nautin sen jokaisesta vinosta katosta ja lattiasta, kuluneista ovista sekä kupruilevista pinkopahveista. Niissä näkyy eletty elämä, kaikkea sitä rakastan. Olisi niin mielenkiintoista päästä näkemään aikakoneella miltä torppa ja sen pihapiiri ovat näyttäneet 1700-luvulla kun se on ollut aivan uusi, millaisia asukkaita siellä on ollut ja miten siellä on eletty.


Monia vaiheita on ennättänyt yli 200:ssa vuodessa olla. Taloa on laajennettu, siellä on ollut kantakievari, täällä on yöpynyt sotilaita, onhan näillä alueilla aika sotaisa historia takana. Onpa ullakolta viety iso asearkkukin museoon näytille näiltä historian ajoilta. Se onkin aivan oma tarinansa, siitä kerron lisää toiste. 1920-luvulla talossa on toiminut myös posti, siitä muistona yksi paikattu ovi jossa on ollut reikä tätä toimintaa varten.


Joskus kerron hiukan enemmän talon historiasta, toiveissa olisi saada mahdollisimman paljon lisää tietoa menneistä ajoista
Viimeisimpien vakituisten asukkaiden elämäntarinat ovat aika hyvin tiedossa, sieltä muistona mm. nämä ihanat Annan kutomat räsymatot joita on talossa tallessa useita.


Tänä kesänä on tullut jo muutamia kylän asukkaita ja naapureita tutuiksi, onkin hyvin rauhoittavaa jättää torppa valvovien silmien alle talveksi. Meidät on otettu kivasti vastaan ja toivonkin kovasti että pääsemme tutustumaan vielä lisää.



Tänä kesänä olemme saaneet paljon muutakin aikaiseksi, iso asia on ollut saada myös kissat mukaan kesän viettoon kesäkotiimme. Molemmat ovat onneksi ottaneet Vallgårdin hyvin omaksi paikakseen, mutta autoon meno on yhä hiukan tympeää kummankin karvakuonon mielestä.


Vielä emme kuitenkaan sanoneet hyvästejä tälle kaudelle, vielä nautitaan hetki!

4 kommenttia:

  1. Wau, miten ihana kesäpaikka, en ihmettele että tulee ikävä ja odottaa pian uuden kevään alkamista:)
    Tarinaa lukiessani ja noita kuvia ihastellessani, ajauduin aikamatkalle pihapiiriin puuhastelemaan sekä ihanan uunin syleilyyn sen viereen tuomaan lämpöön syysillan hämärtyessä, hiljaisuudessa kuuluen vain puikkojen heleä kilkatus:)
    Ihanaa syksyä sinulle!
    T: - Satuli-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tällaisia aikamatkailuja tulee tehtyä useinkin. Sitä kyllästyneenä nykypäivän hektisyyteen haaveilee menneeseen, mutta eihän se ole tainnut ihan helppoa elämä olla silloinkaan... mutta kauniimpaa kyllä!
      Ihanaa syksyä sinulle Satuli ❤️

      Poista
  2. Tiedän niin tunteesi! Kaikki suunnittelu ja leikekirjan tekeminen talvi-iltoina poissaollessa on kuitenkin puoli suolaa koko jutussa, joten nauti siitäkin :). Onpa kivaa, että naapurusto on tullut tutuksi ja vaikuttaa kivalta. Sillä on iso merkitys kokonaisuudessa ja viihtymisessä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä sitä sitten taas asennoituu talven viettoon ja uuden kevään odotteluun kun on ensin ylittänyt haikean luopumisen. Olet oikeassa että naapureilla on iso vaikutus viihtymiseen ja kun mennään pienelle kylälle heidän ympyröihin, on todella tärkeää että meidät on otettu hyvillä mielin vastaan 😀

      Poista