Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt kahden, jo aikuisen lapsen äiti sekä luultavasti maailman ihanimman miehen vaimo. Sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Lapset asuvat jo omillaan, mutta saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogini on oma päiväkirjani jossa seuraillaan meidän perheen touhuja kodin parissa, välillä hiukan matkailua asuntoautolla, kissa veijareiden touhuja ja kommelluksia, sekä kirppishöperön löytöjö ja aarteita.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa. Ja niinkuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuus projekti...ihana sellainen!







lauantai 2. elokuuta 2014

AULAN SISUSTAMISTA

Nyt kun se kaamea sohva on saatu aulasta heivattua pois, pääsin vihdoinkin jo hiukan sisustamaan tätäkin tilaa. Tämä oli se paikka missä istuin ja ihailin...menetin sydämeni talolle, kun olin sitä ensimmäistä kertaa välittäjän kanssa katsomassa. Osa kuvista otettu päivänvalolla ja osa illalla, mutta ei anneta sen häiritä...







Kokkolasta ostamani emalikyltti löysi lopulta paikkansa tämän laatikon kylkeen...


Kaveriksi vielä pari vanhaa ruskeaa apteekin pulloa etiketteineen, niin asetelma on täydellinen












Kun puhuin edellisessä postauksessa aarteitten löytymisestä aivan omista kätköistä...oli tämä vanha liitutaulu yksi niistä. Olenkin tätä jo kaivannut, mutta vuoden kateissa ollut aarre löytyi vasta nyt. Monta muutakin kivaa juttua löytyi samalla, yksi niistä on tuo yllä oleva kyltti.



Tämän kesän viimeiset orvokit napsin maljakkoon, muut reuhakkeet nakkelin surutta jo menemään


Olimme tyttären kanssa tänään retkeilemässä Haaparannassa aivan kaksistaan tyttöjen kesken. Humputeltiin Ikeassa ja karkkikaupassa...nams! Mukaan lähti tuiki tarpeellista, mm. verhot Viivin huoneeseen tulevien pariovien sivulle (vain seinät enään puuttuvat...pikku juttu!), toiset pitsiverhot aivan vain kaikelta varulta jos vaikka keksisin käyttöä niille, parit ihanat lakanat (kuva alla) ym. pientä tärkeää.



Kun nyt jo ovista hiukan lipsautin, niin kerronpa vielä lisää niistä. Pariovet ovat yläkertaan tyttären huoneeseen ja ovat vuoden takaiset ostokset Kajaanista. Ikää ovilla on toistasataa vuotta, joten ovat oikeat aarteet. Viikolla poistin niistä maalit ja nyt ne näyttää tältä...


...sitä ennen tältä...


Saas nähdä mihin väriin päädyn, mutta ensin täytyy tehdä ne seinät. Ensi talven juttuja toivottavasti.
Mukavaa lauantai iltaa sinne ruutujen ääreen, nyt karkkien kimppuun!!



4 kommenttia:

  1. Upeat ovet ja kyllä on kaunis, kodikas aula!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Satu,tykkään nyt aulasta ja etenkin sen sohvasta. Onneksi vielä kaappi löysi kuin löysikin paikkansa tästä, hiukan pelkäsin että se ei asetu meillä mihinkään järkevään paikkaan ja en sitten millään raaskisi siitä luopuakaan. Ovista tulee upeat kunhan niitä vielä "hiukan" kunnostellaan.

      Poista
  2. On sinulla kyllä koti täynnä niin viehättäviä aarteita. Nuo ovet tulevat olemaan huippuhienot!

    VastaaPoista
  3. Aarteita alkaa olla jo vähän liikaakin, petollisia paikkoja nuo kirpparit, antiikkiliikkeet yms. Uskon että ovista tulee hienot kunhan valmiiksi saadaan ja vieläpä paikoilleen.

    VastaaPoista