Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt kahden, jo aikuisen lapsen äiti sekä luultavasti maailman ihanimman miehen vaimo. Sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Lapset asuvat jo omillaan, mutta saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogini on oma päiväkirjani jossa seuraillaan meidän perheen touhuja kodin ja nykyään myös kesäasuntomme parissa, välillä hiukan matkailua asuntoautolla, kissa veijareiden touhuja ja kommelluksia, sekä kirppishöperön löytöjö ja aarteita.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa, kesäkotimme Vallgårdin ensimmäinen osa on rakennettu 1700-luvun puolella ja viimeisin 1920.

Ja niin kuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuusprojekti...ihana sellainen!







sunnuntai 24. elokuuta 2014

IHAN HUIPPUA

Tää onkin jännää...teen löytöjä omasta kotoa! Avasin yhden pahvilaatikon etsiessäni yhtä tiettyä tavaraa...




...sitä en sitten löytänyt vaan nämä...ihana kasviaiheinen tarjotin oli entisen kotimme huvimajassa, sain sen joskus Kajaanilaiselta osto- ja myyntiliikkeen pitäjältä lahjaksi. Nyt kun tämä uusi kasvivillitykseni on päässyt valloilleen, niin tämähän miellytti silmääni enemmän kuin arvaattekaan!
Pieni lasitarjotin on peruja liikkeestäni, en muistanutkaan omistavani (myöskään tätä) tällaista ;D Lisäksi laatikossa oli pannumyssy ja sekin oli mukava löytö tulevia pannukahveja varten...sillä niitähän aletaan taas keittelemään kun ilmat viilenenevät ja otamme puuhellan taas käyttöön.


Laatikossa oli toki paljon muutakin, mutta jääkööt vielä sinne odottelemaan kohtaloaan. Mutta vielä yksi löytö joka oikeastaan huvittikin minua aikalailla, se ei nimittäin ole vanhakaan vaan olin sen unohtanut "jemmaan" viimeisimmältä Vaalan vierailulta heinäkuussa (liekkö yrittänyt salata jotain mieheltäni?). Olin tökännyt sen lattialla yhden kaapin taakse tavaroita purkaessa ja yksinkertaisesti unohdin koko ostoksen (punastus tähän väliin), tuli silloin sen verran monta aarretta hankittua että näinkin siis näköjään voi hamsterille käydä :D


No eipä siinä mitään, olipahan iloinen löytö tämäkin...vielä se yksi kahvimylly tänne keittiöön mahtui





Sen verran vielä palaan pari postausta taaksepäin, silloin esittelin teille ihanan Tarinat liikkeen. Oli aivan pakko palata sinne vielä seuraavana päivänä ja käydä hakemassa tämä ihastuttava tyyny...


...ihana pitsi...


...kaunis kirjailu...


...ja suloiset napit!


Raaskiskohan tuolle tyynylle kellahtaa pienille nokosille? Ehkä ei...ei ainakaan nyt vaan riennän saunaan miehen perään. 
Mukavaa sunnuntai ehtoota!

2 kommenttia:

  1. Tässä sen huomaa, ettei aina kannata laittaa poiskaan vaan säästää aarteitaan:) Nauratti tuo kahvimyllyn piilotus, hyvä kun tuli esille, on se kaunis kuten muutkin unohtuneet aarteet:)

    VastaaPoista
  2. Viisaasti sanottu, mies on vaan toista mieltä ;D Sanos muuta, kyllä minua nolotti!

    VastaaPoista