Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt kahden, jo aikuisen lapsen äiti sekä luultavasti maailman ihanimman miehen vaimo. Sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Lapset asuvat jo omillaan, mutta saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogini on oma päiväkirjani jossa seuraillaan meidän perheen touhuja kodin ja nykyään myös kesäasuntomme parissa, välillä hiukan matkailua asuntoautolla, kissa veijareiden touhuja ja kommelluksia, sekä kirppishöperön löytöjö ja aarteita.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa, kesäkotimme Vallgårdin ensimmäinen osa on rakennettu 1700-luvun puolella ja viimeisin 1920.

Ja niin kuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuusprojekti...ihana sellainen!







torstai 14. elokuuta 2014

HUOMENTA!

Tulin vain toivottelemaan aurinkoista torstai päivää!




 Ps. Meidän pöydän leveys on 1m ja yleensä meillä ei ole lupa olla ruokapöydällä ;D
Lähettänyt klo

8 kommenttia:

  1. Anonyymi14. elokuuta 2014 klo 15.27

    IHANA!!!:)

    VastaaPoista
  2. Aseman laidalla14. elokuuta 2014 klo 20.09

    Huh, onneksi meidän koristeet ovat pienempiä ☺
    Ihana Mauno, niin on hyvä olla tuossa pöydän päällä ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Johanna14. elokuuta 2014 klo 22.18

      Alkuun tuntui hurjalle tuo koko, mutta se juuri onkin Maunossa kaiken muun lisäksi niin suloista...ihana äitin lutunen jätti!!

      Poista
  3. Anne-Mari17. elokuuta 2014 klo 11.57

    Siinähän oiva vahti aarteille:)

    VastaaPoista
  4. leenajaipanat17. elokuuta 2014 klo 12.00

    Maunon kuuluu olla just keskellä pöytää! :)
    Teillä on liian pienet pöydät vaan....
    Onnilta terkkuja....hyvin voimin mennään eteenpäin. Onnista on tullut varsinainen halikatti...iltaisin pitää ottaa ihan tassusta kiinni kun tulee vieren nukkumaan. Hän on liikuttava. Torstaina Onni pääsee kampaajalle( lääkäriin) , joka poistaa takut ja huovuttuneet alueet. Onni ei anna meidän hoitaa turkkiaan ja koska alusvillaa löytyy...se huovuttuu. Hän yrittää purra, kun Hänen turkkiaan yrittää huoltaa. Vaikka muuten saadaan lääkitä ja hoitaa helposti.
    Onko Maunon ja Kepan alusvilla paksumpaa kuin Artun oli ? Arttuhan oli kuin isoveljensä ♥ Voi näitä muruja.
    Viimeiseen postaukseesi kommentti tässä :
    räsymatot on parhaita ja oikein ne vanhat " mummojen" kutomat on ikuisia...lähes.
    Mukavaa elokuun loppupuolta ! Oletko syysihmisiä ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Johanna17. elokuuta 2014 klo 12.35

      Siinähän ne mielellään lötköttäisivät, mutta olemme yrittäneet pitää yhden karvoista vapaan tilan ;D Onpa kiva kuulla että onni voi hyvin, ne on niin hellyttäviä nämä meidän isot pojat kun ovat niin lällyköitä kuin olla voi. Sama täällä, turkin hoito ei ole näille mitenkään helppoa hommaa...purevat ja lähtevät karkuun, joten taitolaji oikein meillä. Pohjavilla ei minusta näillä ole yhtä paksua kuin Artulla, aivan erilainen turkki...myös näillä kahdella. Mutta mahanalus karva on hyvin helposti takkuuntuvaa ja tulee sellaisia rastoja sekä isompiakin möykkyjä jos et ole ajoissa huomannut. Sitä vaan pitää aina saada näitä karvaisia kavereita siitäkin huolimatta!
      En varsinaisesti pidä syksystä, vaan haluaisin ikuisen kesän, mutta pimenevät illat ovat ihania ja kun vielä puutu ovat vihreitä. Mukavaa loppukesää ja alkavaa syksyä teillekin, Onnille haleja!

      Poista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)